Toisin tietäminen 

Tapio Kaitaharju 80 v.

Tapio Kaitaharju ja metsäluonto mieltyvät erottamattomasti yhteen. Maaäidin kirjaa lukemaan kykenevää (toisin)tietäjää muistavat nyt ystävät ja hengenheimolaiset juhlajulkaisussa Tapio Kaitaharjun täytettyä 80 vuotta.

Esko Mustosen julkisuuteen lanseerama (Katso –lehti 46,47/71) Tapio Kaitaharju tunnetaan parantajana ja luonnon syvällisenä tulkkina. Julkitulo poiki aikanaan yhteyksiä: mm. E. Hytönen, E. Lähde, E. Partanen. Heidän tekstinsä ovatkin juhlakirjan verevintä antia. He ovat käsittäneet kirjoittaneensa juhlakirjan kohteesta; samoin arkkiantroposofi R. Wilenius. Mitä lähemmäs tullaan akateemista maailmaa, sen kauemmas ajaudutaan Tapio Kaitaharjusta. Huippuna Kari E. Turusen väitöskirjan hyllytetty 14. luku. Saahan se julkisuutta näinkin. Turunen sattuu olemaan juhlakirjan toinen toimittaja. Moista pakkomielteistä steinerismia ei soisi kirjaan liitetyn. – Vain esipuheessa toimittajat ovat oivaltaneet tehtävänsä.

Erityisen intensiivisesti ovat aihettaan lähestyneet E. Lähde ja E. Hytönen. Heidän teksteissään elää Tapio Kaitaharjun henki puhtaimmillaan. Lähde on akateemisesta taustastaan huolimatta tavoittanut metsäluonnon ytimen. Siviilirohkeutta vaatii virallisen puupeltopolitiikan vastustaminen ja luonnon omien ehtojen esittely. Tällainen ´häiriköinti´ on pitänyt pirteinä virallistettuja tahoja. Ja kun ne eivät ole ymmärtäneet asiaa, on höykytetty asian edustajaa. – Kumpuaako tästä lähteestä jatkajia?

Hytösen paneutuminen kiinalaiseen lääketieteeseen saa arvattavasti Tapio Kaitaharjun sydämen sykähtämään myötätunnosta. Kirjoittaja ei jätä epäselväksi, keneltä heräte on tullut. Tämän vertaista kokonaisnäkemystä ihmisen terveystekijöistä ei tavoita koululääketieteestä. Onneksi on lääkäreitä, jotka oheistavat ja soveltavat työhönsä epäakateemistakin tietoa oireenpoiston sijaan. Ihmisolemuksen tavoittavan kiinalaisen lääketieteen vuosituhantinen kesto puhunee parhaiten puolestaan.

Tapio Kaitaharju tunnetaan kirjailijanakin. Hänen tuotannostaan löytyy yhteydet elämän energioihin ja visiot edessämme oleviin ratkaisujen aikoihin. Leppeän ymmärtävä käsittelytapa tavoittaa etsijät vieläkin.

Mutta yksi on joukosta poissa: Esko Jalkanen. Yhteyden katkeaminen on syvä isku Suomelle. ”Mikä tapahtuu henkiselle joukolle, kertautuu kansassa”. Kansallishaltian edustajat, Kalevan perinnön vaalijat eivät näytä suojatummilta kuin me muutkaan. Lupaavasti alkaneet Kriittisen korkeakoulun metsäseminaarit (Lieksa, Airisto, Mikkeli 1987-89) oli yhdenlainen koetinkivi, johon kompastuttiin. Jos ei yhteyttä, niin hajontaa. Kaikissa näissä oli mukana myös Tapio Kaitaharju. Mikä olisikaan juhlakirjan painoarvo, ilman tuota episodia?! Menettelee se näinkin, kunhan mielessään siirtää asiaan kuuluviin yhteyksiinsä muutamat sinänsä erinomaiset tekstit, jotka tässä juhlajulkaisussa eivät tavoita kohdettaan, Tapio Kaitaharjua, harvinaista valittua.

P.S. Tätä kirjoittaessani tietooni tuli sanoma Tapio Kaitaharjun siirtymisestä rajan taakse vain muutamaa päivää puolisonsa poismenon jälkeen. Valaiskoon hänen muistonsa jälkeen jääneitä fyysisen tason vaeltajia. Tietäjän testamentti on hänen kirjoissaan.

Timo K. Toikka