Suomalaisten tuho 10 000 eKr
Jukka Nieminen
Kustantaja Salakirjat 2011
139 s.
20 e
Jukka Nieminen on
ennenkin osannut yllättää lukijansa omintakeisilla aihepiireillään, näin
nytkin.
Suomalaisten tuho 10 000 eKr. on tullut tunnetuksi jääkauden
kiistämisestä, jolloin se voidaan selkeästi nähdä suomalaisen
toisinajattelun klassikon, Keijo Parkkusen Sadan vuoden harha-askelen,
manttelinperijänä.
Niemisen kirja on kuitenkin aiheeltaan paljon laajempi, ja jääkausi jää
hyvin nopeasti sivuosaan. Nieminen vakuuttaa, että jäljet joita olemme
tottuneet pitämään jääkauden aiheuttamina, ovatkin 12 000 vuotta sitten
tapahtuneen katastrofin jälkiä. Sen enempää jääkauteen ei sitten
palatakaan.
Kirja ei ole katastrofin filosofista pohdiskelua vaan nojaa viitteisiin,
joita on haettu alan tiedelehdistä. Eipä tule heti mieleen toista
rajatieteen kirjaa, joka pohjaa Naturen ja Sciencen kaltaisiin lähteisiin.
Pitäisikö tätä nyt sanoa tiedekirjaksi?
Kirja keskittyy siis pääosin katastrofin syihin ja seurauksiin. Nieminen
tuo kirjassaan ensimmäistä kertaa suomalaisen lukijan ulottuville teoriat
sähköisestä avaruudesta, eli ns. eletric universe -teoriasta. Ala on ollut
Yhdysvalloissa fyysikoiden piirissä viime vuosina kovan huomion kohteena.
Tässä mielessä Nieminen saattaa olla oikeassa, kun esipuheessaan ennustaa
tämän olevan huomispäivän tiedettä myös Suomessa. Kirjassa väitetään
katastrofin syntyneen pohjoisnavalla tapahtuneen sähköisen purkauksen
tuotoksena. Hän läpikäy koko katastrofin vaihe vaiheelta, syyllistyen
kenties lopulta jo rautalangasta vääntämiseen. Tiettyä yli-yrittämisen
makua kirjassa on muutenkin, siihen tunnutaan haetun kaikki tieteen
valtavirrasta poikkeavat teoriat, ja voidaan sanoa että sen 140 sivussa
kumotaan jokseenkin kaikki tieteenalat. Eräänlainen tieteellisen
toisinajattelun käsikirja, siis.
Nieminen on kirjassaan pohtinut paljon, mistä moinen kosminen oikosulku
olisi syntynyt ja on kaivanut koipussista vanhan velikovskymaisen idean
Nemesiksestä. Aurinkokuntaan 26 miljoonan vuoden välein saapuvasta
kääpiötähdestä, joka aiheuttaa tuhoa maapallon pinnalla, kun kahden
taivaankappaleen sähköiset magneettikentät kohtaavat toisensa. Meneekö
vaikeaksi?
Niemisen kirja ei ole mikään helppolukuinen paketti, vaikka varmasti
tuokin oman värikkään osansa Nibiru-keskusteluun.
Kirjan loppupuolella Nieminen tulkitsee kalliomaalauksia sähköpurkauksen
kuvauksina. Nieminen on huomannut että kalliomaalaus, jossa esiintyy
tikku-ukko, on löydettävissä täysin identtisenä ympäri planeetan kaikista
kivikautisista kulttuureista. Nieminen väittää olevan mahdotonta, että
kivikauden ihmiset tekisivät täysin samanlaista kuvaa, elleivät kuvaisi
samaa näkymää. Eli pohjoisnavalla olevaa kosmista sähköistä pilaria, josta
Niemisen mukaan myytti maailmanpuusta on myös saanut alkunsa.
Kirjan nimi on kiistatta harhaanjohtava. Kirjassa ei nimittäin puhuta
alku-suomalaisista tai heidän tuhoutumisestaan sanaakaan, vaikka se
globaalia tuhoa käsitteleekin. Toisaalta koko kirjakin on sisällöllisesti
varsin eriskummallinen. Kirjassa läpikäydään niin plasmafysiikkaa,
evoluutiota, kosmologiaa, geologiaa kuin paleotaidettakin. Se väittää,
että meteorikraaterit eivät ole meteorien tekemiä, dinosaurusten aikana
painovoima oli heikompi tai että Maapallon pyörimisliike on pysähtynyt
vain muutama vuosituhat sitten.
Mitä oudoimpia väitteitä siis, mutta samalla pyritään nojaamaan
tieteellisiin viitteisiin. Jos kerrankin haluaa täysin erilaisen kirjan,
joka kulkee - tai pikemmin raivaa – ihan omaa polkuaan, niin sitten tätä
voi ilman muuta suositella.
Alvari Mattilainen
Jokainen meistä näkee ympärilleen vilkaisemalla, jälkiä muinaisesta
katastrofista, joka on pilkkonut kallioita, lennättänyt talon kokoisia
kiviä ja repinyt maaston riekaleiksi muodostaen harjuja, hiidenkirnuja,
pirunpeltoja yms. Tähän saakka nämä on selitetty jääkaudella, mutta
nykytiedon valossa jääkausiteoria on ollut lähinnä harhapoluille johtanut
tulkintavirhe.
2010-luvulle päivitetyn tiedon mukaan tutkijat ovat kautta maailman
löytäneet merkittäviä todisteita jättimäisestä katastrofista, joka tuhosi
maapallon viimeksi vain noin 12 000 vuotta sitten. Kaiken lisäksi tämä
kataklysmi näyttäisi kohtaavan planeettaamme säännöllisin väliajoin, ei
jäällä vaan tulella.
Plasmafyysikot ja muut asiantuntijat puhuvatkin sähköisistä
purkauksista, ja näyttävät toteen voimat, jotka pystyvät tuhoamaan
ihmiskunnan yhdessä silmänräpäyksessä.
Myös ihmiskunnan perimätiedot ja tarinat puhuvat valtavan tuhon
puolesta. Plasmafyysikko Anthony Peratt on löytänyt plasmavirtauksen
kuvauksia muinaisista kalliomaalauksista. Olivatko varhaiset ihmiset
todistamassa näitä tapahtumia? Voidaanko kalliomaalaukset tulkita
fysikaalisia tapahtumia vasten, ja hylätä perinteiset shamanistiset
selitysmallit?
Tämä kirja on kunnianosoitus turkulaiselle Keijo Parkkuselle, joka jo
yli 40 vuotta sitten kyseenalaisti jääkausiteorian ja ehdotti
hiidenkirnujen syntyneen ”sähkötornadojen” vaikutuksesta. Miehelle on
naurettu vuosikymmenet, mutta uusimpien ”sähköinen universumi”
-plasmafysiikan valossa, Parkkunen on ollut koko ajan täysin oikeassa.
Nykyisin monet fyysikot ja geologit kautta maailman ovat vakuuttuneet
siitä, että myös monet meteorikraattereiksi uskotut jäljet, ovat syntyneet
sähköisten plasmapurkausten seurauksina.
Katso myös Jukka Niemisen kirjat:
Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta
Cibolan seitsemän kaupunkia
Luomiskoodi
