Ultran kirja-esittely

Kirjailijan esipuhe + Tuula Pelttarin arvostelu

SIELUN PAIKKA
("The Seat of the Soul")
- Gary Zukav

ESIPUHE

Niinä vuosina, joina kirjoitin kirjaani The Dancing Wu Li Masters sekä sen jälkeen tunsin yhä uudelleen voimakasta kiinnostusta William Jamesin, Carl Jungin, Benjamin Lee Whorfin, Niels Bohrin sekä Albert Einsteinin tuotantoa kohtaan. Palasin heidän teksteihinsä toistuvasti. Havaitsin niissä jotain erikoista, vaikka vasta myöhemmin ymmärsin mikä niissä oli niin vetovoimaista: nuo vaikuttavat miehet olivat elämässään tavoittaneet jotain suurempaa kuin mitä he pystyivät suoraan ilmaisemaan työnsä kautta. He näkivät enemmän kuin pystyivät kuvailemaan psykologian tai fysiikan termein tai käytettävissään olevan kielen sanoin. He yrittivät kuitenkin kertoa meille mitä näkivät.

He olivat mystikoita - se on minun mielipiteeni. He eivät käyttäneet sitä kieltä, mutta he tiesivät. He pelkäsivät, että heidän uransa vaarantuisi, jos he olisivat yhteydessä oman tieteenalansa ulkopuolisten tahojen kanssa, mutta syvällä sisimmässään he näkivät paljon enemmän kuin mitä meidän arkielämässä käyttämämme viisi aistia pystyivät välittämään. Heidän elämäntyönsä ei vaikuttanut pelkästään evoluution, kielen tai fysiikan evoluutioon, vaan myös niiden ihmisolentojen evoluutioon, jotka heidän teoksiaan lukevat. Heillä on kyky saada aikaan muutoksia sellaisten ihmisten elämässä, jotka ammentavat opetusta heidän kirjoituksistaan ja tuo muutos vaikuttaa lisäksi sellaisessa muodossa, johon heidän kirjallinen tuotantonsa ei päältä katsottuna tarjoa materiaalia.

Kun jälkikäteen aloin ymmärtää mitä heidän kirjojensa magneetinomainen sanoma käsitteli havaitsin, että se mikä motivoi noita miehiä ei ollut pelkästään maallinen kunnia tai työtovereiden arvostus, vaan että he antautuivat täydestä sielustaan ja mielestään jollekin muulle ja tavoittivat ainutlaatuisen näköalapaikan, jossa mieli ei enää pystynyt tuottamaan heidän kaipaamaansa tietoa. He astuivat tuolloin innostuksen vaikutuskenttään, jossa heidän intuitionsa vahvistui ja he tiesivät, että oli olemassa jotain ajan, tilan ja aineen valtakuntien ulkopuolella - jotain paljon enemmän kuin fyysinen elämämme. He tiesivät sen. He eivät välttämättä kirjoittaneet siitä suoraan, koska he eivät olleet valmistautuneet toimimaan sillä tavalla, mutta he tunsivat sen ja heidän kirjoituksensa heijastivat sitä.

Aloin toisin sanoen ymmärtää, että se mikä motivoi noita miehiä ja monia muitakin, oli suuri hengellisyyden yläpuolelle kohoava ”näkymä”, joka tulee kaukaa persoonallisuuden ulkopuolelta. Jokainen meistä tuntee tällä hetkellä tavalla tai toisella vetovoimaa tuota samaa näkymää kohtaan. Se on enemmän kuin pelkkä visio. Se on uusi voima, joka lähestyy meidän käsityskykyämme ja on evoluutiomatkamme seuraava vaihe. Ihmiskunta kaipaa nyt tilaisuutta saada koskettaa tuota voimaa ja mahdollisuutta siirtää syrjään kaikki, mikä on suoran yhteyden tiellä. Suuri osa vaikeuksista liittyy siihen, että ei ole olemassa sanastoa, jonka avulla tuota uutta voimaa voitaisiin kuvailla; kysymys on kautta aikojen vaikuttaneesta, ikuisesta voimasta.

Tällä hetkellä ja tässä kohdassa ihmiskunnan ”evoluutiokelloa” kaipaa syntymäänsä tuo uusi tarpeellinen sanasto ja keinot tavoittaa sellaista, joka kohoaa uskonnon ja perinteisen hengellisyyden yläpuolelle vieden meidät aidon ja alkuperäisen voimamme lähteelle. Me tarvitsemme kielen, joka ei salaa meiltä tietoa siitä, mitä olemme nyt tietoisesti ensi kertaa tavoittamassa niin, että voimme tunnistaa selvästi uudet arvot ihmislajimme teoissa. Tarvitsemme kielen, joka kuvailee selkeästi tuota tietoisuustasoa eikä enää kätke sitä mystiikan verhon taakse, vaan tarjoaa käyttöömme sen aidon voiman, joka liikuttaa Maa-planeettamme voimakenttiä. Toivon että tästä kirjasta on apua siihen.

Puhun kirjassani ”viittä aistia käyttävästä” sekä ”moniaistillisesta” ihmisolennosta kuvaillakseni sitä, mihin olemme siirtymässä. Moniaistillinen ei ole parempi kuin viittä aistia käyttävä. Se on vain tarkoituksenmukaisempi ilmaisu tässä tilanteessa. Kun yksi ihmiskunnan kokemusjakso muuttuu toiseksi, esille astuu kehittyneempi ”järjestelmä”, joka vertailutilanteessa saattaa vaikuttaa vanhanaikaiselta, mutta maailmankaikkeuden näkökulmasta katsottuna vertaaminen ei tarkoita ”vähempiarvoista tai suurempiarvoista”. Kysymys on ainoastaan rajoitteesta ja mahdollisuudesta.

Moniaistillisen ihmisolennon kokemukset sisältävät vähemmän rajoitteita kuin viittä aistia käyttävän. Ne tarjoavat enemmän mahdollisuuksia kasvuun ja kehittymiseen ja auttavat meitä myös välttämään tarpeettomia vaikeuksia. Olen kirjassani koko ajan asettanut vastakkain viittä aistia käyttävän ihmisolennon kokemukset ja moniaistillisen ihmisolennon kokemukset, jotta voisitte nähdä niiden eroavuudet mahdollisimman selkeästi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että viittä aistia käyttävä evoluutiovaihe - se jonka nyt juuri olemme jättämässä - olisi kielteinen verrattuna siihen moniaistilliseen kokemuskenttään, johon juuri olemme siirtymässä. Kysymys on vain siitä, että tuo aiempi vaihe ei enää ole tarkoituksenmukainen aivan samalla tavoin kuin tapahtui silloin, kun sähkön keksiminen korvasi kynttilänvalon. Se ei tehnyt kynttilän voimasta millään tavoin merkityksetöntä.

Kuka on asiantuntija ihmisolennon kokemuksissa? Meillä on käytettävissämme ainoastaan lahja jakaa käsityksiämme, jotka toivon mukaan auttavat toisia tällä fyysisen tason matkalla. Ihmisolennon kokemuksessa on kysymys liikkeestä, ajatuksesta ja muodosta ja joissakin tapauksista niihin liittyvistä kokeiluista. Parasta mitä me voimme tehdä on kommentoida noita liikkeitä, ajatuksia ja muotoja, mutta ne ovat silti hyvin arvokkaita jos ne voivat auttaa muita oppimaan lempeämmin, ajattelemaan selkeämmin ja muokkaamaan taiteilijoiden lailla elämäänsä uusilla, luovilla tavoilla.

Elämme voimakkaan muutoksen aikaa. Siirrymme sen läpi helpommin, jos pystymme näkemään tien, jolla matkaamme, päämäärämme sekä sen mitä tiellämme liikkuu. Tarjoan kirjassani käyttöösi uuden ikkunan, jonka kautta voit tarkastella elämää, mutta en sano, että sinun välttämättä täytyy hyväksyä sitä mitä kerron. Viisauteen ja sydämeen kulkee monia teitä. Se on suurin rikkautemme ja tuottaa minulle kaikkein eniten iloa.

Meillä on paljon tehtävää yhdessä.
Tehkäämme se viisaudessa, rakkaudessa ja iloiten.
Tehkäämme siitä ihmisolennon ainutlaatuinen kokemus.

- Gary Zukav

Sielun paikka

Gary Zukav

Suom. Riitta Metsovuori
Kustannus Oy Michael Kirjat
2001. 231 sivua

Monesta tuntuu kuin hänellä olisi enemmän aisteja kuin viisi – tämä tunne saa nyt pontta tästä kirjasta. Ihminen ahnehtii tietoa ja on varsinkin juuri nyt monien kysymysten ahdistama. Kulkemamme tie ei kuitenkaan ole maailmankaikkeudessa vieras, ja asiat ovat päätettävissämme – kaikenlaiset asiat niin ajatuksissa, teoissa kuin toteuttamisessakin. Kokemamme tuska, pelko, ahdistus ja väkivalta ovat vain opasteita. Olemme polkumme itse valinneet.

Positiivinen tai negatiivinen energiavirtamme määrää, miten käy. Jos valitsemme oppivamme suuttumuksen ja vihan kautta, koemme torjuntaa ja väkivaltaa. Rakkauden tiellä saamme puolestamme osaksemme muiden rakkautta. Koko ihmiskunnan evoluutio määräytyy sen mukaan, valitsemmeko jatkavamme ulkoisen vallan etsintäretkeä, joka ei johda minnekään, vai päätämmekö rakentaa elämämme aidon ja alkuperäisen voimamme varaan.

Paitsi omaan elämäämme ja evoluutioomme, vaikutamme myös toisten evoluution valintojemme perusteella. Se, mitä päivisin teemme, on luomistyönä täydellistä ja tarkoituksenmukaista. Ja tietoisuuttamme on mukautettava näihin tapahtumiin. Voimme matkata tietoisesti tai tiedostamattomasti. Ja kun jätämme maanpäällisen koulumme oppitunnit, siirrymme persoonallisuuden ja kehon tarpeiden mukaan sielumme todelliseen voimaan täysin tietoisesti.

Meillä on kysymyksiä joihin haluamme vastauksia – onko Jumalaa tai jumallista älyä, ja onko elämällä tarkoitusta. Vastauksia ja tie on osoitettu.

Persoonallisuutemme on se osa sinua, joka syntyy aikaan ja kuolee ajassa ja on mukana elämässä. Persoonallisuus ja keho ovat evoluutiomatkan kulkuvälineitä. Kun olemme oppituntimme suorittaneet, siirrymme uuteen persoonallisuuteen ja uusiin opinpaikkoihin.

Maailma juuri nyt näyttää meille, miten kilpailu ulkoisesta vallasta on kaiken väkivallan pohjalla. Kun valta nähdään ulkoisena, yhteiskunnalliset - samoin kuin poliittiset ja taloudelliset - rakenteet, sekä maailmankaikkeuden hierarkiat kertovat, kellä on valtaa ja kellä ei. Huipulla olevat ovat ”arvokkaimpia” ja vähiten haavoittuvampia (mutta huipulla tuulee, ainakin nyt).

Myös raha on ulkoisen vallan vertauskuva. Yleensäkin kaikki, mitä pelkäämme menettää, on merkkinä ulkoisesta vallasta: koti, auto, vartalomme, uskomuksemme. Vallan mieltäminen muokkaa taloutta. Varsinainen noidankehä. Fyysinen hallinta tuottaa kilpailua, mikä vaikuttaa kaikkiin elämän alueisiin: rakkaussuhteisiin, maailmanvaltojen kanssakäymiseen, sisarusten ja eri rotujen välille, yhteiskuntaluokkiin ja sukupuolten välille. Pommeja rakentavat kädet pystyvät myös koulujen rakentamiseen – mitä vain valitsemme. Viiden aistimme kautta koemme, että jokaiselle teolla on syy.

Kirja hätkähdyttää ja muistuttaa. Voimme vain kuvitella, miten ”helppo” olisi lopettaa kaikki sodat ja kärsimys ja olla yhtenä toinen toistamme tukien. Mitä tapahtuisi, jos kaikki sotivat vain lopettaisivat, eivätkä tarjoaisi sen kummempaa syytä, kuin että nyt on aika rakentaa uusi maailma.

Sielun paikka tarjoaa ratkaisumallin. Eri asia on, kuka tietoisesti tahtoo muuttua ja kuka tiedostamattomasti on valinnut sen, ettei muuttuminen olekaan niin yksinkertaista. Jeesuskin tiesi tulevien tapahtumien kulut kohdallaan, hän tunsi petturit eikä ”tehnyt” mitään. Kirjailija on iskenyt lukijalle totuuden, ja kerä alkaa purkautua lukiessa. Mikään kysymys ei jää kuulematta tai vastaamatta. ”Pyydä niin sinulle annetaan” on sääntö, mutta on opittava pyytämään ja vastaanottamaan. Valitettavan usein äly toimii ilman sydämen myötätuntoista mukanaoloa.

Elämä on sielun valintatalo.

Tuula Pelttari tuula.pelttari@pp.inet.fi

TAKAISIN