Ultran kirja-esittely

Nimeltään Rakas Ihminen

Anita Lajunen

239 s.
25 e 

Kuin juuri uunista otettu leipä on tämä Anita Lajusen pohdiskelukirja, siinä on jotain mukavaa kotonaleivotun oloista. Kirjoittaja on sijoitellut ajatuksiaan ja vuosikymmenten muistiinpanojaan vaihtelevien otsikoiden alle, alkaen ajan olemuksen pohdiskelusta ja päätyen elämän tarkoituksen etsiskelyyn. Ihmisenä olemisesta on kuitenkin kyse ja siihen aihepiiriin mahtuu todella monenlaista.

Kirjassa on paljon tuttuja, jo muualta luettuja ajatuksia, mutta Lajunen jatkaa niitä omilla kommenteillaan ja kysymyksillään. Hän heittää sekaan aivan uusia näkemyksiä ja miettimisen aineksia. Hänen kokemuksensa avustustyössä Intiassa antavat kirjaan oman ulottuvuutensa, joka herättää tajuamaan kansakuntien elämäntapojen eroja. Intiassa esimerkiksi menneisyys nähdäänkin edessä olevana tuttuna asiana ja tuntematon tulevaisuus takana päin. – Piristävä ajatustavan vaihdos!

Kirjan otsikot, kuten intuitio, neitsyys, synti, omatunto, ajatus jne. ovat viitteellisiä. Niiden puitteissa kirjoittaja koskettelee monia muitakin teemoja. Hän puhuu mm. rakkaudesta, karmallisuudesta, intuitiosta, empatiasta. Hän esittää mm. ajatuksen ”myönteisestä myötätunnosta”, joka ei odota palkkiota. Sitä voi opetella aluksi vaikka eläinten kanssa: ”Se kuinka kohtelet eläimiä, mittaa sydämesi laadun.”

Lajunen nostaa tavallaan esikuvaksi stoalaisen ajattelun: mihinkään ei tarvitse takertua tunteenomaisesti; ei ongelmiin, ei läheisiin, ei edes kuolemaan. Tästä päästäänkin ihmissuhteisiin, anteeksiantoon ja luopumiseen, ensiarvoisiin opittaviin. Ihmisenä olemisen teemasta poiketaan Graalin maljan ja tulevaisuuden ennustusten hieman hajanaiseen käsittelyyn, ja jotenkin sekava on myös ihmisen henkiruumiiden ja syntymien esittely. Nuo aiheet olisi voinut jättää kirjasta pois jo miljoona kertaa vatvottuina. Sen sijaan luonnontieteen ja hengentieteen välisiä yhteyksiä käsittelevä luku avaa keskustelua herkälle mutta tärkeälle alueelle, ja kirjan lopun elämäntarkoituksen pohdiskelu antaa eväitä nähdä kasvu ja kypsyminen laaja-alaisemmin.

Anita Lajunen, opettaja ja luennoitsija, puhuu kirjassaan tärkeistä asioista. Teksti pitää sisällään paljon kirjallisista lähteistä lainattuja ajatuksia ja lauseita, ehkä hiukan muunneltuina, mutta valitettavasti lähteet jäävät useimmiten kertomatta. Muutenkin kirjan sisällön olisi voinut jäsennellä hiukkasen jämäkämmin, niin maku olisi parantunut. Silti on virkistävää tutustua muidenkin kuin ”suurten gurujen” ajatuksiin.

H. Juutilainen