Ultran kirja-arviointi

 

 

Portilla

Miia Kontro

223 s.
Kustantaja Atena Kustannus, 2018

 

 

Suomalaisia kuolemanrajakokemuksia

Ennen kuin edes sain käsiini Miia Kontron ajatuksia aukaisevan tutkimuksen, ”sattuma” oli vihjaillut hänen kirjastaan. Ymmärsin, että median jo kasvaneesta kiinnostuksesta kertoi se, miten ihmisiä johdatellaan aiheen piiriin kokiessamme tätä elämää. Jotkut kuitenkin ovat saaneet kokea uteluttavan kuolemanrajakokemuksen. Jos ei julkisesti, niin salaa on moni pohtinut syntyjä syviä rummuttamatta kiinnostustaan muille. Kun sitten avautuu sopiva tilaisuus ja varsinkin, jos joku läheinen on avoimesti kiinnostunut, portit aukenevat monille. Huomataan, että hei: minäkin olen kokenut tuonkaltaisen tilanteen.

Olen kokenut irtautumisia kolme kertaa. Maailma on muuttunut kertaheitolla mielenkiintoisammaksi, helpottavaksi vaikeuksienkin keskellä, mutta eniten se rohkaisi minua suhtautumaan toisten kokemuksiin kunnioituksella.

Uskon, että kuolemanrajakokemus on tarkoitettu herättämään kokijoita ja seuraamaan elämän ihmeellisyyttä. Se avasi myös aikaa lukuhetkille, ja kokemusten jälkeen myös henkisten kirjojen salat tuntuivat auenneen tehokkaasti. Enkä usko, että joku haluaisi valheellisesti kertoa jotakin, sillä omakohtainen kokemus mielestäni on niin syvä, että kokija löytää oikeat sanat – vaikka ilmaisu olisi vaikeakin.

Miten monta kertaa onkaan kokija törmännyt siihen perustotuuteen, että sanat ovat maailman voimakkaimmat aseet ja niistä on vastuussa. Jos tarinoi hakeakseen huomiota, se kääntyy itseä vastaan. Samoin käy negatiivisten ajatustenkin – kaikesta olemme vastuussa. Nyt on laajasti esillä ”Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan” -teema. Maailma on muuttunut kuin taikasauvan heilautuksella – näin opetetaan ihmisiä pohtimaan sanojensa ja tekojensa seuraamuksia. Syyn ja seurausten laki opettaa.

Mielenkiintoista kirjassa olikin sitten havainto, jota miltei kaikki 22 kokijaa painottivat: portilla olo tuntui myönteiseltä, ei tullutkaan (ainakaan heti) mitään pelättyä tuomiota, nähdyistä elämänhetkien kuvauksista kävivät ilmi elämän aikana teot. Kokija itse huomasi, milloin oli tehnyt väärin. Mitään tekoa ei korostettu. Mia muistuttaa kirjan sivuilla kokijoiden kuvauksista ja avaa esiin tulleita kysymyksiä. Tämä on erittäin tärkeää kokonaisuutta ajatellen.

Suurin osa kokijoista tunsi vastaanottavansa suunnatonta rakkautta ja lempeyttä, joku koki valo-olentoja - yhden tai useamman - joku näki vihreitä niittyjä, mahtavia värejä, sukulaisia tai ystäviä, joku soramonttuja ja surullisen tunnelman. Joku uskoi Jumalaan, joku oli ateisti tai ei ollut kokenut mitään henkistä ennen kokemustaan. Uskonnolla tai maalla ei ollut väliä.

Miia mainitsee, että eniten kokijoita tuli kirkon piiristä eikä rajatietopuolelta. Kokemusten monipuolisuus ja toisaalta samankaltaisuus viehätti Miiaa ja se, että toisten auttaminen vapaaehtoistoiminnassa oli alue, joka kiinnosti.

Rajakokemuksen läpikäynyt suhtautui elämään ja ihmisiin rakastettavasti, haluttiin ymmärtää toisia ja osattiin arvioida sekin, kenelle puhua kuolemanrajakokemuksestaan. Taivasmaailman valokokemuksia kiiteltiin. Jokainen näki sen ihmeellisen valon. Joku oli kokenut juttelevansa Taivaan Isän kanssa, jonkun maailma oli asuurinsininen, jollain oli valokuitu navassaan – paljon mainostettu hopealanka.

Kahteenkymmeneenkahteen kokemukseen mahtuu niin paljon, että ajattelemista riittää.

Kokemukset ovat nimeltään: Valokuitua pitkin syntymään, Kun aikaa ei enää ole, Pimeästä laaksosta valoon, Juttelin Taivaan isän kanssa, Asuurinsinisessä maailmassa, Kuolemanrajakokemus mystisenä kokemuksena, Sieluni irtautui, On olemassa muutakin kuin tämä elämä, Itsemurhayritys johti pimeyteen, Jumalallista seksiä, Kovassa vastatuulessa, Suuri lohdutus, Kuolemanrajakokemus ei edellytä hengenvaaraa, Soramontun reunalla, Jokin jää, kun ruumis rapistuu, Sielujen yhtyminen jumaluuteen, Raamatun alkuvaiheille, Valonsäde lähti navasta, Uskonnon ja odotusten vaikutukset, Tähän haluaisin jäädä, Toinen maailma olikin pettymys, Kaikki ei pääty kuolemaan, Portti, jolle ei voi jäädä norkoilemaan, Taivaan hedelmät, Maailma tuonpuoleiseen ja Kuolemanrajakokemus muuttaa suhtautumista elämään.

Mielenkiintoista oli tutustua Miian tutkimuksiin ja siinä ohessa muidenkin, missä ei ole väliä koulutuksesta tai missä asuinpaikka sijaitsee Telluksellamme. Myös lasten kokemuksista kerrottiin. Kirja on kokonaisvaltainen ja ennen kaikkea käsittelyssään lempeä.

Yleensä kuolemanpelko on yleismaailmallista ja filosofi Bertrand Russellin mukaan syynä myös uskontojen olemassaoloon. On tuntemattoman pelkoa, toisaalta ihmisen kaipuusta tuntea, että hänen rinnallaan kulkee eräänlainen isoveli harmeissa ja vaikeuksissa. Niinpä nykyihminen perii pelkoa tuntemattomaan, yritystensä tappion mahdollisuuteen, ns. vihamiehiinsä ja lopulta kuolemaan.

Kuolemaan ei suinkaan ole aina suhtauduttu samoin kuin nyt. Suomalaisessa muinaisuskossa kuolemalla oli tärkeä rooli – he uskoivat kuolemanjälkeiseen elämään, ja hautoihin laskettiin tarve-esineitä Tuonelassa oloa varten. Käsitys ihmisen olemuksesta oli pitkälle kehittynyt: ihmisessä oli ruumissielu löyly ja vapaasielu itse. Saunaa kohtaan tunnettu rakkaus tuli samalla ymmärretyksi. Ruumissielu hävisi viimeisessä henkäyksessä, mutta vapaasielu siirtyi kuolleiden valtakuntaan odottamaan, että joku suvun lapsista nimettäisiin vainajan mukaan. Nyt tajuan myös isovanhempien nimet sukujen ketjussa, piirre pitää pintansa!

Miia on tehnyt suurtyön ja antanut toivoa ihmisille. Hän on ollut monessa mukana ja opiskellut teologian ja filosofian maisteriksi. Lisäksi hän on etnomusikologi ja hän suoritti pro gradun Serbiassa aiheena musiikin merkitys sodan keskellä, työskennellyt sekä opiskellut Saksassa, Itävallassa ja Vietnamissa. Hän on tradenomi, suuhygienisti ja lentoemäntä, tekee vapaaehtoistyötä lasten, kehitysvammaisten, ylivelkaantuneiden ja maahanmuuttajien parissa. Ekologinen elämäntapa, säveltäminen, maalaustaide ja runous – Miialle oli annettu runsaasti henkisiä lahjoja voidakseen auttaa lähimmäisiä.

Kirjaa ei pysty lukemaan nopeasti. Lukija, joka kuvittelee tietävänsä jo aika lailla, huomaakin, miten tärkeää asiaa käsitellään. Eteen saattaa tulla muutama ajatuksenpoikanen henkisen maailman moninaisista kirjoista, jotka kertovat, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Ne lukeneena ja ”valaistuneena” niiden tiedoista, että edessä saattaa olla kuoleman levon jälkeen erilaisia asioita kurssitettaviksi, saa jälleen pohtimaan elomme tarkoitusta. Ja jälleensyntymisilläkin on oma tarkoituksensa. Ehkä opimme, että lempeän ja rakkaudellisen portilla kävijän ja palaavan on saatava esimakua siihen, mitä riemulliseen toisten palvelemiseen liittyy.
 

Tuula Pelttari

 


KUSTANTAJAN ESITTELY:

Kuolema on siirtymistä tuntemattomaan. Se on luopumista, loppumista, katoamista. Jotkut meistä käyvät kuoleman portilla elämänsä aikana ja palaavat takaisin. Kuolemanrajakokemus voi tapahtua ihmisen ollessa hengenvaarassa tai vaikka nukkuessa, eikä kokemuksia ole pystytty selittämään psykologisilla, fysiologisilla, neurokemiallisilla tai -anatomisilla teorioilla.

Portilla sisältää 22 kertomusta kuolemanrajakokemuksista. Kokemuksen läpikäyneet ihmiset kertovat matkasta tuonpuoleiseen ja pohtivat, miksi se tapahtui juuri heille, millaista se oli ja mitä siitä seurasi.

Vaikka kokemuksissa on samankaltaisia piirteitä, jokainen kertomus on ainutlaatuinen. Portilla käynti ei unohdu koskaan mielestä vaan muuttaa kokijan ajatuksia elämästä ja kuolemasta. Moni tuntee henkisyyttä, kiitollisuutta ja sisäistä rauhaa. Joku on lakannut pelkäämästä kuolemaa ja ymmärtänyt iloita elämästä. Vielä ei ollut aika lähteä.

 

Aloitussivulle