Ultran kirja-arvostelu Saga
Simelius Poika ja Aikakirja Eveil-Kustannus 2003 360 sivua
Tyyntä ja myrskyä purjehtinut Saga Simeliuksen elämänpursi on vihdoin ankkuroitunut. Etsijä on löytänyt kotisataman. On tullut aika purkaa lastia, katsoa mitä kaikkea on pitkältä matkalta tarttunut mukaan, mitä maailma on opettanut. Kuusi vuotta sitten Saga julkaisi kertomuksen siitä, mitä hän on nähnyt, kuullut, tuntenut ja kokenut. ”Se on saaga elämästäni”, hän kirjoitti. Hänellä on tarve kirjoittaa, kertoa, ihmetellä, ajatella. Ensimmäinen kirja ”Valkoiset hevoset”, siis se saaga, käsitti 320 tiheää sivua. Sen jälkeen lähti kypsymään mahtava rajatiedon romaani, kolmiosaiseksi tarkoitettu, jonka ensimmäinen osa ”Poika ja Aikakirja” on nyt ilmestynyt 360 -sivuisena tiiviinä pakkauksena. Vaikka kirjassa on paljon ihmeellisyyksiä ja sattumia, se on kuitenkin tosipohjainen. Päähenkilö, pieni poikanen, ei osaa vielä lukea, mutta tietää asioita enemmän kuin aikuiset, koska hän ”lukee” päässään olevaa ”taikakirjaa”. Niinhän moni pieni lapsi saattaa kertoa vanhemmilleen uskomattomia asioita. Lapsethan muistavat usein edellisiä elämiään, mutta heidät vaiennetaan miltei säännöllisesti puhumasta hupsuja. Aikakirjassa on paljon tapahtumia ja henkilöitä. Ne liittyvät toisiinsa monimutkaisena kudoksena ja rönsyilynä. Vaikka kirjassa on 47 otsikoitua lukua, niin kovinkaan selkeä se ei ole, joskin kyllä helppolukuinen. Kun kerronnassa siirrytään paikasta tai asiasta toiseen, niin yleensä jätetään rivi tai kaksi tyhjää ja näin on kyllä aikakirjassakin, mutta ei kuitenkaan läheskään aina. Lukijalle saattaa myös tulla vaikeuksia hahmottaa useiden kymmenien romaanihenkilöiden keskinäiset suhteet ja osuudet tapahtumien kulussa. Jotkut kirjailijat laittavat teokseensa ”sukutaulun” selkeyttämään lukemista. Kaikkea ei kuitenkaan voi paljastaa juonen kannalta, sillä eräät yhteydet selviävät vasta myöhemmin. Poika ja Aikakirja on suorastaan yltäkylläinen rajatiedon kokemusten esittämisessä ja tuo niitä esiin myös aivan arkipäivän tasolla. Kirjan henkilöissä ja tapahtumissa moni lukija varmasti löytää omia tuntemuksiaan ja kokemuksiaan, sekä myönteistä että haastavaa. Se on myös puheenvuoro ”uuden ajan lapsista”, joista viime aikoina on käyty runsaasti keskustelua.
Valo Saikku
|
