|
PALUU TAIVAASTA
Perheeseesi jälleensyntyneet rakkaat sukulaiset
Carol Bowman
Suom. Kaarina Turja, Era Nova Publishing Oy 2005, 251
s.
Vihdoinkin on
saatavissa kirja, joka valaisee epätavallisia perhesuhteita syvemmältä
tasolta. Roolit vaihtuvat. Isoisä syntyy uudestaan perheensä pojaksi ja
kuollut poika palaa pikkuveljenä. Carol Bowmanin kirjassa ”Paluu
taivaasta” käsitellään useita mielenkiintoisia suvunsisäisiä
reinkarnaatiotapauksia, jotka perustuvat kirjailijan laajoihin
tutkimuksiin.
Bowmanin omien lasten
dramaattiset ja yksityiskohtaiset kertomukset kuolemastaan aikaisemmassa
elämässä olivat kimmokkeena kirjan reinkarnaatiotutkimuksille. Bowmanin
tunnettuus ja nauttimansa arvostus kirjailijana sekä esitelmöijänä
innostivat ihmiset lähettämään hänelle runsaasti vakuuttavaa aineistoa
lapsista, jotka opittuaan puhumaan alkoivat kertoa aikaisemmasta
elämästään ja kuolemastaan saman suvun jäseninä. Useimmissa tapauksissa
perheessä ei uskottu jälleensyntymiseen, joten tyrmistys oli suuri. Vasta
kun todistusaineistoa alkoi kerääntyä runsaasti ja siihen saatiin
vahvistus suvun historiasta, oli vanhempien uskottava lapsen tarinaa.
Erityisen kiinnostavaa oli, kun lapsi oli ollut sairas edellisessä
elämässään taikka vammautunut väkivaltaisen kuoleman seurauksena, hänen
kehostaan löytyi joko vastaavia merkkejä, syntymämerkkejä tai arpia,
taikka lapsi kärsi jostain vastaavasta sairaudesta tai heikkoudesta.
Purettuaan vanhat muistonsa lapsi yleensä parantui sekä fyysisesti että
muistojen aiheuttamasta ahdistuksesta.
Kuten aikamme tunnetuimman reinkarnaatiotutkijan, professori Ian
Stevensonin aineistossa, Bowmaninkin keräämissä tapauksissa muistot
häipyivät 5-7 –vuoden iässä, mikä oli usein kaikille osapuolille helpotus.
Tällaisilla kurkistuksilla omien lasten ja omaisten aikaisempiin
elämänkuvioihin on tietenkin ollut käänteentekevä merkitys kertojien
vanhemmille. Elämä muuttuikin jatkuvaksi opinahjoksi, jossa jokaisella
valinnalla ja teolla on sukupolviin ulottuvat seuraukset. Olemme täällä
ennen kaikkea oppimassa rakkautta ja anteeksiantoa usein vaikeimman kaavan
mukaan. Yhdessä kirjassa raportoidussa tapauksessa äidin pikkupoika kertoi
murhanneensa tämän aikaisemmassa elämässä. Onneksi äiti ymmärsi, että
tässä uudessa ihmissuhteessa häneltä odotetaan nimenomaan kykyä antaa
anteeksi ja rakastaa uuden mahdollisuuden saanutta murhaajaa.
Bowmanin tutkimukset
herättivät myös Ian Stevensonin kiinnostuksen ja kirjailija sai
haastatteluapua professorilta Chicagossa juuri ennen tämän siirtymistä
eläkkeelle. Mukana Chicagossa oli myös Jim Tucker, lasten psykiatri
Charlottesvillestä, joka tulee jatkamaan Stevensonin tutkimusta Virginian
yliopistossa. Bowman arvostaa suuresti Stevensonin pitkäaikaista
tutkimustyötä, joka lähti voimallisesti liikkeelle jo 1960-luvulla. Bowman
on kokenut tehtäväkseen kokemusten keruun ja julkistamisen ohella
keskittyä yhteyttä ottaneiden perheiden neuvomiseen ja tukemiseen, missä
hän onkin ilmiselvästi onnistunut. Stevensonin tiiliskivikirjoja Bowman
pitää vaikealukuisina ja liian yksityiskohtaisina tieteellisinä teoksina,
jotta ne aukeaisivat tavalliselle lukijalle. Bowmanin kirjat ovat
helppolukuisia ja järkyttävätkin asiat on tuotu ymmärrettävästi esiin
loogisissa yhteyksissään.
Stevenson oli niin
kiinnostunut Bowmanin työstä, että hän kysyi kollegaltaan, miksi
amerikkalaiset vanhemmat ottivat häneen yhteyttä. Nimittäin valtaosa
Stevensonin tutkimista reinkarnaatiotapauksista sijoittuu Kaukoitään,
jossa uskotaan yleisesti jälleensyntymiseen.
Bowman selitti, että vanhemmat haluavat ennen kaikkea varmuuden siitä,
ettei heidän lapsensa ole mieleltään sairas ja etteivät he ole ainoa
perhe, jonka lapsi puhuu tämänkaltaisista asioista. Vanhemmat kokevat
tulleensa äkkiä sysätyiksi tuntemattomalle alueelle ja kaipaavat kipeästi
ohjausta ja nimenomaan järkevää selitystä siihen, mitä heidän lapselleen
on tapahtumassa. He haluavat tietää, olisiko viisainta suhtautua
myönteisesti lapsen kertomaan vai olla välittämättä siitä sekä voiko
kokemus vahingoittaa jotenkin heidän lastaan. Bowmanin saamien tietojen
mukaan juuri myönteinen suhtautuminen lapsen kertomaan on rauhoittanut
sekä kertojan että koko perheen tilanteen.
Keräsin aikanani
Suomessa reinkarnaatiokokemuksia lähinnä entisestä elämästä kertovien
lasten äideiltä ja koin erittäin tärkeänä, että lapsen muistoihin ei
suhtauduttu tyrmäävästi. Pidän tätä kirjaa erittäin tärkeänä
opetusmateriaalina sekä koko reinkarnaatioprosessin tajuamisen että
erityisesti edellisten elämien muistojen valtaamien lasten ymmärtämisen
kannalta. Carol Bowmanin monipuolinen kirja onkin erityisen tärkeä
vanhemmille, joiden lapset muistavat edellisiä elämiään mutta myös
kaikille reinkarnaatiosta kiinnostuneille.
Rita Castrén
|