Ultran kirja-arvostelu

Kuiskauksia, enkelten kertomaa

Doreen Virtue

Suom. Juha Pitkänen ja Päivi Piiroinen

Kustannus Oy Taivaankaari 2007, 223 sivua

Enkelten kuiskaamaa…

Niin, joka taholta tuntuu juuri nyt tulevan mieltä kohottavia kirjoja, joissa on kuitenkin hiukan erilaisia asioita. Pääteema on kuitenkin sama: ihmistä kohottava ja neuvoja antava. Neuvot ovatkin niin yksinkertaisia, että ne ällistyttävät.

Oikeastaan kaikki yksinkertainen maailmassa on ällistyttävää. Siksi on ällistyttävää, että ohitamme usein kaikkien yksinkertaisuuksien äidin: Jumalan ja Hänen enkelinsä ja oppaansa.

Doreen Virtue on kirjoittanut kirjan Kuiskauksia, enkelten kertomaa. Kun on tutustunut kirjaan joutuu toteamaan, että kaikki elämässämme käy enkelten kautta.

Kuiskauksia on jaettu viiteen osaan. Ensimmäinen osa käsittelee tuttuja asioita, kuten anteeksiantoa, avioliittoa, edesmenneitä läheisiä, elämänpolkuja, hengityksen tärkeyttä, henkistä kykyjä, ilmentämistä, isistä, itsensä arvostamista, joogasta, jälleensyntymistä, kaksoisliekkejä, kehon parantamista, kiitollisuutta, kärsimystä, lapsen hedelmöityksestä, liikuntaa, musiikin tärkeyttä, paranemista, rakkaussuhteita, rukouksen voimaa, saastumista, seksuaalisuutta, sielunkumppaneita, stressiä, syyllisyyttä. Tunteiden eheytymisestä, työuupumuksesta, unen salaisuuksista, valotyöstä, vapaudesta, voimapaikoista ja äideistä riittää asiaa.

Enkelit muistuttavat tehtäväkuvastaan

Toinen osa keskittyy arkkienkelten viesteihin, siinä enkelit muistuttavat jälleen tehtäväkuvistaan. Mikael, Rafael, Gabriel ja Uriel eivät saa unohtua mielistämme.

Kolmannessa osassa puhuvat luonnonenkelit, neljännessä enkelit vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Viidennessä osassa kerrotaan, miten pitää yhteyttä enkeleihin, keitä enkelit oikein ovat ja jälleen puhutaan edesmenneistä läheisistämme ja henkioppaistamme. Lasten viestit taivaasta ovat aina hengästyttäviä ja eritoten se, mistä tietää, onko todella kyse enkeleistä vai omasta mielikuvituksesta! Taivaallisten viestien tunteminen edellyttää niin ikään tarkkuutta ja opastusta.

Entä miten voi tunnistaa ja ottaa vastaan jumalallisia oivalluksia ja syvällisiä ajatuksia… Tämä on tekstiä, jota ei sovi ohittaa. Miten kuulla enkeliä, miten nähdä heitä, ovat kaikki asioita, joita jokainen haluaa kiihkeästi osata. Entä kun saa viestin enkeliltä – ne voivat tulla monessa muodossa, jos osaamme olla tarkkoja ja luotamme itseemme. Lopuksi luku Anna Taivaan auttaa sinua on puhutteleva, samaten esitys kirjailijasta.

Kuultuani jonkun naureskelevan siksi, että joku luottaa tai uskoo enkeleihin, sydän ihan kutistuu. Mutta kaikki on kiinni omista valinnoistamme. On hyvä olla skeptikko, mutta elämässä sattuu tapahtumia, joista skeptikkokin on ainakin aluksi hiljaa. Kirjailija kertoo, miten hänet entisenä psykoterapeuttina opetettiin epäilemään ammattimaisesti kaikkea, ja että koko psykologia perustuu siihen, että kaikessa normaaliaistit ylittävässä täytyy olla jotakin sairaalloista taustalla (muistakaa muuten tutustua kirjaan Sielupsykologia).

Muista pyytää enkelten apua

Kuten kirjailija kirjoittaessaan kirjojaan automaattikirjoituksella minäkin koen aina jotakin uutta, jota en ollut kuullut, lukenut tai ajatellut aiemmin. Juuri siksi kannattaa lukea kirjoja, jotka kertovat samoista aiheista. Aina löytyy jotakin. Ja kerta toisensa jälkeen saa ihmetellä, miksei ole jotakin ymmärtänyt aikaisemmin. Enkelten näkökulma on nimittäin erilainen kuin ihmisen. Heidän tapansa tarkastella ihmiskuntaa ja elämää on selkeätä, ja enkelit arvostavat meitä enemmän kuin me itse.

Kunpa vain muistaisimme pyytää enkelten apua. Olen itse oppinut nyt pyytämään ja aina on vastattu ja johdatettu. Ei ole niin yksinkertaista tai pientä asiaa, etten osaisi parkua apua.

Joskus puhun humoristisesti, naureskelen ja on niin hyvä olla. En ihmetellytkään, kun luin ilon vaikutuksesta. Se suututtaa jo valmiiksi vihaisia ja masentuneita aluksi, mutta eiköhän ne suut ala vetäytyä hymyyn kun koettaa edes sitä ilo-konstia. Ilo taikoo monta uutta ja ihmeellistä asiaa elämäämme. Se muuttaa oikeasti ihan kaiken.

Olemme itse luoneet maanpäälliset henkiset vankilamme ja piehtaroimme niissä kaltereita sahaten, vaikka olemmekin koko ajan vapaita. Kuvittelemme, ettei tuskaa pääse karkuun tai että se kuuluu vieläpä elämään. Meille on kuitenkin kirjoitettu sellainen ”pakenemispykälä” sisimpäämme, jos vain huomaamme käyttää mitä avuksi on luotu. On nimittäin unohdettava egomme luomat tuhoisat ajatukset ja niistä johtuva toiminta.

Anteeksianto

Ensimmäisenä tulee tuo anteeksianto. Meille on annettu kyky parantaa, ja kykenemme kyllä, kunhan olemme hioneet ajatuksiamme. Tuomitseminen on ns. helppoa. Otamme kantaa ja olemme niin oikeassa! Mutta näin ei parannetakaan maailmaa. On mietittävä, lisääkö joka ajatus, sana tai teko tietoisuutta rakkauden läsnäolosta vai vähentääkö se sitä.

Avioliitto puhuttaa aina, vitsikirjat ovat täynnä liiton tuomia tilanteita, joille nauretaan, kun ei muutakaan muka voida. Kirja neuvoo, miten löytää se täydellinen kumppani, mutta aina on muistettava nuo sielusopimukset.

Jooga ja hengitys kulkevat käsikkäin ja saavat myös aikaan muutoksia. Enkelit painottavat oikeaa hengittämistä, hengitysilma kätkee molekyylirakenteen tietoa ja enkelit ovat vastuussa tästä tiedosta. Saamme huolenpitoa ja ohjausta. Hidas ja pinnallinen hengitysrytmi estää enkeleitä toimimasta tehokkaasti. Joku huomaa saavansa vastauksia kuntoharjoituksen jälkeen, liikunta on todella arvokas asia. Samoin on vaikea kuulla enkelin ääntä, jos tupakoi, käyttää alkoholia tai hiilihappopitoisia juomia. Tai jos hengitämme pakokaasuja ja saasteista ilmaa. Kun luemme uutisia ns .käsittämättömistä teoista, näillä asioilla on yhteys. Niin kova on yhteys, ettei Alkon lakko mikään lakko ollutkaan. Pitihän varaventtiileitä olla. Ihminen kumartaa Kuningas Alhoholia eikä Jumalaa? No, me valitsemme tiemme.

Sielumme ei ole erkaantunut Jumalasta

Valitsemmeko myös sen, miten suhtautua itseemme? Uskomme muiden herjoja ja ivaa, myrkytämme sydämemme suruun. Emme muista, että Luojan luomina olemme täydellisiä siellä Taivaassa. No, onhan meillä niitä muita elämiä jäljellä, saattaa joku ajatella. Synnytään uudelleen. Se on totta, jälleensyntyminen, ja tieto siitä lohduttaakin. Kaikkea kun on koettava. Taustalla kiertää kysymys, että miksi, jos kerran meidät jo on luotu täydellisiksi, mutta jätän tämän miettimisen sinne toiselle puolelle. Sielumme ei kuitenkaan ole koskaan erkaantunut Jumalasta. Haluamme sen unohtaa ja vaadimme mielettömyyksiä päteäksemme jonkun silmissä. Jumalan edessä ei tarvitse päteä ja näyttää kaikille.

Meiltä luontuu kärsimys, ja joku sanoo että sääli on sairautta. No, kun säälii, lisääkin kärsimystä. Mutta kun osoittaa myötätuntoa ja rakkautta, lopettaa kärsimyksen. On parempi tukea toisen sisäistä voimaa kuin voimattomuuden tuntoa. Emme vie ihmisarvoa. Kärsimys-luku on todella tärkeä luku. Stressi sitten on toinen tärkeä osuus. Perimmäinen syy stressiin on kiukkua tulla alistetuksi vastoin tahtoaan. Valitaan tuska, kun pitäisi muistaa pyhä elämämme. Häpeä taas on kivuliain stressitekijöistä, se himmentää valon. Kun katsoo häpeävää ihmistä, loiste on hänestä kadonnut.

Syyllisyydestä lukeminen toi uutta pintaan. Syyllisyys on itsensä alentamista ja siinäkin valo kutistuu, vähentää voimaa ja tehokkuutta kautta maailman. Egonsa ohjaamat saattavat myös käydä kimppuusi. Syyllisyys vaatii myös hyvitystä eikä lepää, ennen kuin rangaistus on langetettu. Syyllisyyden riivaama hakeutuu tuskallisiin tilanteisiin sovituksen takia ja tämä luo kielteisen ajatusmallin. Ja etsivä löytää haluamansa. Vetää puoleensa juuri etsimäänsä. Yksinkertaista, mutta varoittavaa.

Sanat ovat voimallisia aseita

Monesti olen miettinyt tapahtumasarjaa, missä ikävät tapahtumat sattuvat ryppäinä. Tietokone hajosi, sitten menikin pesukone ja kengästä putosi korko. Eikös ne kolmen sarjoissa aina tapahdu! Kas näin vedämme tapahtumia puoleemme ja ihmettelemme päätämme pyöritellen, jos ei ihan heti tapahdukaan sitä toista tai kolmatta ikävyyttä.. Mutta ne tulevat, useimmiten silloin kun olemme vihaisia tai masentuneita. Ajatuksemme ovat valmistelleet sopivan petin tapahtumia varten. Sitten olemme tyytyväisiä, kun tiesimme, että näin tietenkin käy. Luomisen mestareita me olemme! Jumala on huumorintajuinen.

Suosittelen sydämestäni tätä kirjaa. Jälleen kerran teksti sinänsä jo parantaa, sanat ovat voimallisia aseita. Lukija saa miettiä raivostuttavia ajatuskulkuja itsestään, juuri kun on kerännyt vääränlaista ylpeyttä erinomaisuudestaan. Mutta apu on lähellä. Opitaan nyt kuitenkin sen ilon kautta. Älä ala sääliä itseäsi, tartu toimeen.

Unet tarjoavat hengähdyspaikan ja sielumme virkistyvät – mutta mikä luo painajaiset, mistä ne tulevat? Älkää välittäkö, ajatus harhailee. Olen vasta oppimassa. Opitaan ajattelemaan oikein, niin saamme kulkea unen kukkakedoilla. Viime aikoina olen kokenut salaperäistä, täyteläistä iloa ihan muuten vain. Kuin olisi sirkuksessa, missä kaikki onnistuu viimeisen päälle. On mahtava tunne kulkea sellaisessa tajunnassa ja ohjauksessa. 

Tuula Pelttari

TAKAISIN