Manfgred Schmidt-Brabant/ Virginia Sease

Kristillisten mysteerien tiet Compostelasta nykypäivään

Viime aikoina on paljon ilmestynyt kirjoja, joiden aihepiiri liikkuu länsimaisessa mysteeriperinteessä. Valitettava yhteispiirre niille on ollut faktojen niukkuus, ja suoranainen kitsaus konkreettisten asioiden käsittelyyn. Väliin tuntuu kuin kaikki kirjailijat vain olisivat kopioineet toinen toistensa sanottavat uusiin kansiin, ja periaatteessa jos on lukenut yhdenkin sellaisen hutaistun teoksen, tuntuu kuin olisi lukenut koko aihepiirinkin samalla. Kristillisten mysteerien tiet on kuitenkin ilahduttava poikkeus esoteerisesta kirjallisuudesta, sillä siinä haetaan ihan konkreettisia arvoituksia joita höystetään hyvinkin pikanteilla yksityiskohdilla. Oikeastaan kirja on hyvinkin viihdyttävä katsaus länsimaisen esoteerisen historian tiettyihin teemoihin, joihin suomalaislukija harvemmin törmää – jos törmää ylipäätään ollenkaan. Itseäni kiinnosti kirjassa viitattu Barry Fellin tutkimustyö, jossa hän vertasi Toronton pohjoispuolelta löytynyttä aurinkolaivan kuvaa Ruotsista löydettyyn vastaavaan. Fell on sittemmin vertaillut Kanadan kalliopiirroksia skotlannista löydettyihin 500-luvun ogam-riimuihin, ja olisi toivonut tätä aihetta käsiteltävän kirjassa enemmänkin, vaikka nämä pienet viittauksetkin ovat sinänsä arvokkaita suomalaislukijalle, joka ei tunne kaikkia esoteerisia aiheita, joita maailmalla oivalletaan.

Kirjan pääteema liikkuu Espanjan Santiago de Compostelassa, joka on ikiaikainen pyhiinvaelluspaikka (kotomaassamme vaikuttanut Pyhä Birgittakin taisi siellä käydä), ja jonka kirjoittajat yhdistävät Graal-myyttiin. Sitten seurataan vanhoja tuttuja latuja Temppeliritareista keskiajan Ruusuristeihin, ja päästään lopuksi tietenkin Rudolf Steineriin – onhan kirja antroposofien tekemä. Vaikka juonenkulun uskoisi olevan tuttua kauraa muutenkin, on yksityiskohtien runsaus sitä tasoa, että näkee tekijöiden nähneen kunnolla vaivaa sanottavansa eteen. Leijonaosan kirjasta on napannut musiikin esoteriikka aina trubaduureista kirkkomusiikkiin, ja sen 24 salaisuuteen. Hyvin mielenkiintoinen ja vähän tunnettu aihepiiri suomalaislukijalle. Onneksi tälle aiheelle oli annettu enemmänkin tilaa.

Uskallanko siis suositella tätä Ultran lukijalle? Sanotaan vaikka näin, että hyllyssäni on lukemattomia kirjoja joita ei ole avattukaan lukemisensa jälkeen. Tämä kirja edustaa päinvastaista näkemystä, sillä olen lyhyessä ajassa ehtinyt lukea sen kolmasti. Tämän päälle olen ehtinyt alleviivata ja tehdä siihen lukemattomia reunamerkintöjä. Tämä kielii että ainakin itse olen saanut käsiini opuksen, jota pidän kaikkea muuta kuin keskinkertaisena, ja johon tulen palaamaan melkoisella varmuudella vielä neljännenkin kerran. 

Jukka Nieminen