Koskettava kokemus
– Lohdullinen yhteys läheisen kuolemanjälkeiseen elämään
Judy Guggenheim & Bill Guggenheim
Kustantaja Tammi
Kannen suunnittelu Miina Markkanen
383 s.
32 e
Jo esipuhe antaa kuvan mitä kirja käsittelee: mikä on kuolemanjälkeinen
yhteydenotto, miten läheiset reagoivat ja mikä merkitys yhteydenotolla
on sureville, ovatko yhteydenotot todellisia…
Luvut käsittelevät kuolemanjälkeisten yhteydenottojen tutkimusta,
läsnäolon aistimista eli sensitiivistä yhteydenottoa, äänen kuulumista
eli auditiivista yhteydenottoa, kosketuksen tuntemista, fyysistä
yhteydenottoa, tuoksun tuntemista, osittaista ja täydellistä visuaalista
ilmestymistä, visionääristä yhteydenottoa, yhteydenottoja unen ja
valveen rajamailla ja unitilassa.
Eikä tässäkään vielä kaikki, mukana ovat kehon ulkopuoliset kohtaamiset,
yhteydenotot puhelimitse, yhteydenotot fyysisen ilmiön välityksellä,
vertauskuvalliset yhteydenotot, yhteydenotot jo ennen kuolinuutista ja
toisaalta vasta vuosien jälkeen. Ja tässäkin on vasta osa kirjan
uskomattoman rikkaasta sisällöstä.
Kirjan luvut johdattavat lukijan selkeälle ja kirkastavalle polulle,
myös kuolemaa pelkäävät on huomioitu. Kirjaa lukiessa muistuu mieleen
monta unohtunutta tapausta omalta elämäntaipaleelta, ja vasta nyt
kypsempänä on täydemmän ymmärtämisen aika. Siksi kirjani on täynnä
muistiinpanoja joko omien tai ystävieni kokemusten takia. Tavallaan
kirjaa voisi kutsua Elämänpuuksi.
Kirja lohdutti ja muistutti minua ja tekee niin muillekin. Oikeastaan
koen, että elämä täällä maan päällä on kuolemista ja kuoleman jälkeen
elämistä, tavalla tai toisella. Lähes kaikki yhteydenotot kohdallani
ovat olleet positiivisia ja auttaneet surutyössä, johon joutui myös
aikanaan seurakuntani pastori koettuani todella puhuttelevia ja
voimallisia yhteydenottoja, jotka ensin koin pelottaviksi.
Kun tämä rauhallinen kirkonmies sitten kertoi, miten moni tämänkaltaisia
kokee, jos vain uskaltaa papilleenkin avautua, olin ihmeissäni ja
helpottunut. Mutta tämä pastori olikin henkisesti erittäin valveutunut.
Hänen käsityksensä Jumalan valtakunnasta ulottui laajalle.
Erityisen kiintoisia olivat joko kuolleina syntyneiden tai varhaisessa
vauvaiässä kuolleiden ilmestymiset, jotka osasivat puhua (telepaattista
siirtoakin tapahtui) perheelleen. Kukaan näistä ei ole kadonnut, kaikki
ovat tallella ja meitä vastassa.
Ihmisiä askarruttavat eniten itsemurhat, ja nyt eri meediot ovat tuoneet
julki sen, että suurin osa itsemurhankin tehneistä tuntuu jatkavan
elämäänsä kuten ennenkin. Rajatiedon kirjoissa mainitaan siitäkin, miten
jokainen itsemurha on oma lukunsa, turha tuomita. Armon laajuutta tuskin
pystymme käsittämään.
Näinä aikoina, joina kuolema niittää satoa eri puolilla maailmaa niin
hirmuvaltiaiden kuin luonnonkin voimilla, joutuu väkisinkin miettimään,
miten äkkiä lähdön hetki rajan toiselle puolelle voi koittaa. Hetkessä
elämisellä on tarkoituksensa, nautitaan juuri tästä hetkestä ja pyritään
olemaan tuomitsematta.
Kirjasta en löytänyt kohtaa, missä joku olisi väkisin käännetty
katsomaan jotakin. Minä jouduin tarkastelemaan turkoosinväristä,
ikkunaani paistavaa katuvaloa kolmena yönä peräkkäin äidin kuoleman
jälkeen. Kun en ensimmäisellä kerralla heti totellut pyyntöä katsoa
ikkunaan, minuun tarttui näkymätön voima, joka peitteineen kaikkineen
käänsi minut ikkunaan päin. Oli sähkölakon aika 1977, silti sänkyni
yläpuolella oleva lukuvalo oli syttynyt ja sammunut kolmasti peräkkäin,
ja tuolloin kuulin juuri käskevän äänen. Ja vain tuo ainoa katuvalo
talomme kohdalla paloi turkoosina, ei mikään muu valo omakotialueella,
ja muutoinkin niiden valo oli palaessaan lempeän keltaista. Myös
saksanpaimenkoirani haisteli jotakin sängyn päädyssä, sitten häntä alkoi
heilua ja irvistys laantui. Äitihän se siellä, kuiskailin koiralle.
Myöhemmin ovat soineet radiot ja puhelimet, vaikkeivät olleet
kytkettyinä seinään.
Jollain tapaa olen myös aina saanut luettavakseni kirjoja, joita olen
toivonut. Anokaa, niin teille annetaan, tuli tässä muodossa tutuksi.
Koputtakaa, niin teille avataan, ja olen päässyt tutustumaan taas uusiin
aluevaltauksiin hengen ja tiedon rajamailla. Ketään ei ole hylätty
”kokemattomaksi”, ja uskon vakaasti, että kun pääsemme sinuiksi kuoleman
kanssa ja rentoudumme jo tällä puolella jos suinkin mahdollista, niin
saatamme kokea entistä enemmän. Kielteisyydellä emme voita mitään, mutta
jos joku on vaikka tämän elämän kokemukseksi valinnut skeptisyyden tai
ateistisen elämänasenteen, se vain on koettava. Kullekin meistä on
varmasti varattuna omanlaisensa yllätys rajan toisella puolella.
Tuula Pelttari
Oletko koskaan miettinyt, onko rakkaimpiensa kanssa
mahdollista keskustella kuoleman jälkeen? Tätä voi kysyä niiltä, joilla
on takanaan koskettava kokemus – yhteys edesmenneeseen läheiseen.
Bill ja Judy Guggenheim ovat keränneet kirjaansa yli 350 tarinaa
tavallisilta ihmisiltä, jotka ovat saaneet viestin kuolleelta
läheiseltään. Monet kertoivat tällaisen kokemuksen olleen kuitenkin
hyvin myönteinen ja koskettava – se on usein ollut täynnä toivoa ja
rakkautta ja tuonut lohtua kaipaamaan jääneen elämään.
Kirjassa esitetyt kokemukset ovat kokijoiden omin
sanoin kertomia. Kertomukset ovat eloisia, vaikka monet niistä on
kirjattu muistiin vasta vuosien kuluttua tapahtuneesta. Erilaisten
kokemusten laaja kirjo on jaettu kirjassa 23 lukuun.
Läheisen kuolemanjälkeiset yhteydenotot
todistavat, että elämä ja rakkaus ovat ikuisia.
