Ultran kirja-arviointi

Veli-Pekka Kuhmonen
Elämänenergiaa etsimässä

Omakustanne, painopaikka Oy Nord Print Ab, Helsinki 2009.

Kirja käsittelee Kirliankuvausta, mutta pelkän tekniikan lisäksi kirjoittaja on lähestynyt aihetta hyvin laajapohjaisesti. Hän kertoo ensin millaisia käsityksiä elämänenergiasta on aikojen kuluessa ollut, millaisia tieteellisiä käsityksiä maailmasta on olemassa ja millainen on itämainen ja teosofinen ihmiskäsitys useine olemisen tasoineen. Lisäksi hän vielä lyhyesti käsittelee havaitsemisen ja tietoisuuden ongelmia.

Kirliankuvauksen osuus alkaa historiallisella katsauksella. Kyseessä on tärkeimmän kehittäjänsä mukaan nimetty menetelmä, jossa sähköisen vaihtokentän avulla saadaan aikaan koronapurkaus ja siitä tallentunut kuva filmille. Semjon Kirlian aloitti kokeensa vuonna 1939.
Kirjoittaja esittelee kuvaukseen vaikuttavat tekijät sekä käyttämänsä kuvauslaitteet ja kuvausmenetelmät. Filmien ominaisuudet ovat tärkeät ja vaikuttavat saatuihin kuviin. Kirliankuva muodostuu kosketusalueesta (sormilla papillaarialueesta), sitä ympäröivästä koronasta eli koronapurkauksen jäljestä ja lisäksi mielenkiintoisista erillisilmiöistä sormien kuvissa. Erilaisia suodattimia käyttäen saadaan tärkeitä tietoja kuvien luonteesta.

Kirjoittaja on kehittänyt toimivat menetelmät sormien, kasvien, metallin, nesteiden, kivien ja hampaiden kuvaamiseen. Hän antaa niin yksityiskohtaiset tiedot menetelmistään, että muiden on helppo saada vastaavia tuloksia omissa kuvauksissaan. Kirjassa on värikuvia esimerkkeinä havaituista ilmiöistä ja värien tiheyttä kuvaavia käyrästöjä, joista näkyy joidenkin tekijöiden vaikutusta ja kuvaustoistojen tuottamaa hajontaa.
Kirjaan painetut Kirliankuvat eroavat melkoisesti venäläisen Konstantin Korotkovin menetelmällä otetuista kuvista. Korotkov ottaa sormikuvansa ilman filmiä siten, että ne ovat välittömästi käytettävissä jatkokäsittelyyn tietokoneella. Hän muodostaa "kokovartaloauran" yhdistämällä sormien kuvat ja sijoittamalla koronat ihmiskehon ympärille. Korotkovin koronat ovat katkonaisempia eli koronan kielekkeet ovat selkeämmin erillään. 
Kirja kärsii jonkin verran oikoluvun ja tarkistusten puutteesta. Jungin esiin tuomat piilotajunnan hahmot ovat arkkityyppejä eikä arkityyppejä. Merkittävä fyysikko oli Max Planck eikä Max Plank. Rajatietopiireissä käytetään käsitettä "värähtely" melko sekavalla tavalla. Tilannetta ei paranna kirjan Taulukko 1, jossa esitetään eriluonteisia säteilyjä ja värähtelyitä yhdessä kertomatta, että ne eivät ole toistensa jatkumoa. Värähtelytaajuuden mittayksikkö on Hz eikä Hz/sek.

Kirjan nimi "Elämänenergiaa etsimässä" antaa odottaa, että Kirliankuvauksella voitaisiin saada merkkejä tuosta energiasta. Kirjoittaja todellakin kertoo löytäneensä joitakin tähän viittaavia ilmiöitä. Hän on todennut, että sormien kuvat eivät aina seuraa johdonmukaisesti niitä fysiikan lakeja, jotka hallitsevat kuvausta. Esimerkiksi kipu tai sormeen keskittyminen kuvaushetkellä vaikuttavat koronan muotoon ja erillisilmiöihin selittämättömällä tavalla. Tämä on hyvin mielenkiintoista, mutta vaatisi tutkimusten jatkamista ja ilmiöiden laajempaa vahvistamista.

On hienoa, että suomeksi on nyt käytettävissä tällainen järjestelmällinen esitys Kirliankuvauksesta. Kiitokset tästä uraa uurtavasta työstä Veli-Pekka Kuhmoselle. Toivottavasti kirja saa runsaasti lukijoita ja mahdollisimman monet saavat siitä virikkeen tehdä omia kuvauskokeitaan. 

Olavi Kiviniemi

Aloitussivulle