Keskusteluja Jumalan kanssa, kirja 3 
Neale Donald Walsch
Suom. Hilkka Pekkanen
Wsoy. 430 sivua.
 Tämä on kirjasarjan
kolmas
Jumalan kannanotto – mainintoja muista kirjoista, jotka ovat Jumalan aikaansaamia
ihmisten kautta, on lueteltu lopussa. Walschin kirjasarja suorastaan revitään käsistä
eri puolilta maailmaa. Tällä hetkellä toivon, että joku hoksaisi lähettää tämän
presidentti Bushille, mutta eipä olisi pahitteeksi, jos meidänkin presidenttimme
tutustuisi siihen koko hallituksen, eduskunnan ja koululaitoksen ym. instituutioiden
kanssa. Me todella voimme vaikuttaa maailmaan. Tällä hetkellä maailmaa hallitsevat
sekavat mielipiteet, jotka perustuvat luuloihin ja pelkoihin. Ei pysähdytä miettimään,
mikä todella toimii. Kun puhallamme yhteen hiileen, asiat alkavat luistaa. Jumala kertoo
meidän kaikkien olevan yhtä, osa yhdestä sielusta punoutuneena maapallomme
ihmisosasiin. Walsch kysyi myös, onko eläimillä sielu. Jumala käski katsoa eläintä
silmiin. Vastaus löytyy niistä.
Historia kertoo meidän tuhoutuneen,
olemme jo erehtyneet, mutta kaikessa on kyse vain muistamisesta
ja ajan käsitteestä ja eri uskontojen luomasta harhasta, pelosta ja kateudesta. Ajatus luo, me olemme ajatusten luojia ja toteutamme
ajatukset – hyvät ja pahat.
USA on pyytänyt eri mailta
ilmatilalupia. Kirjassa mainitaan ilmatila. Miten
voimme kuvitella omistavamme ilman, maan tai luonnon? Kun vaihtaa näkökulmaa, alkaa tapahtua yhteisymmärrystä.
Mehän toivomme, että kaikilla olisi hyvin.
Yksi on kaikki ja kaikki on yksi. Ja tasapainon vuoksi, kuoleman jälkeisten sopimustemme
ja tahtomme vuoksi löytyy pahoja ja hyviä, jotta saisimme kokemuksia. Jotta saisimme
tilaisuuden antaa ja pyytää anteeksi.
Kyllä – kuoleman jälkeen on
elämää eikä kuolema ole kuin iloinen kokemus. Jotkut suuntaavat muille planeetoille
tai takaisin maahan kokemuksia hankkiakseen. Erilaisista selvänäkijöistä ja
yhteyksistä vainajiin Jumala kertoo myös: vainajat ovat ajatustemme myötä heti lähellämme ja saamme heiltä
myös merkkejä – jos vain opimme ja haluamme nähdä ne Vainajat myös suojelevat
meitä. Tarkoittaisiko tämä kenties myös enkeleitä?
Koska Jumala e i tuomitse, ei
ihmistenkään pitäisi tuomita – se on kaiken lisäksi turhaa
”oppisopimustemme” vuoksi. Kaikki mitä nyt tapahtuu, on jo tapahtunut, kyse on
vain muistamisesta. On elettävä vain tässä
hetkessä. On vain oltava. Olemalla luo.
Huokailemme nykymenoa ja lasten ja
nuorten asemaa. Jumala muistuttaa, miten ns. primitiiviset kansat kasvattavat lapsiaan ja
toteaa huomioita tehtyään, että koska nyt lapset
kasvattavat lapsia, lapset jäävät hunningolle ja siksi vanhimpien pitäisi kasvattaa
lapset. Vanhathan on suljettu omiin yhteisöihinsä, heidät tavallaan unohdetaan,
joskin Jumala kertoo, että edistymistä on tapahtunut. Alamme tajuta, että kaikki toimii
kun, annamme mahdollisuuden. Muistakaamme vain mummilat, miten niissä oli ihana rauha ja
monen lapsen mieli korjautui. Rahalla ja kiireellä ei osteta oikeanlaisia lapsia ja
oikeanlaista turvallisuutta. Pelkomme joudumme kohtaamaan, koska ajattelu luo tapahtumat.
On opittava erilainen ajattelutapa, näkökulma.
Myös kulkuneuvojemme tärkeys saa
uudet näköalat, sillä ns. korkeammin kehittyneissä kulttuureissa (=KKO) - ei
maapallollamme - ei tarvita autoja, junia ja lentokoneita. Siellä osaamme hajottaa
itsemme ja kasata itsemme sinne minne haluammekin. Ns. ufot kulkevat
”pomppimalla”, kuin litteä kivi veden pinnalla. KKO:t luovat mitä tarvitsevat.
Miten me? Emme voi saada jotakin, jos emme usko saavamme haluamaamme, vaikka miten
haluaisimme. On uskottava ja päätettävä uskoa. Sitten alkaa tapahtua.
Raamattuun on sekoitettu muutamien
omia ajatuksia ja ne ovat nyt muiden uskottavissa. Jeesuksesta Jumala kertoo tärkeitä
asioita. Elämän tarkoituksena ei ole muu kuin päättää olla mitä todella olemme:
olemme jumalia ja Jumala on meissä, aina kanssamme. Ajatusten suunnasta riippuu, miten
maailma nyt makaa. Jos haluat toisin, ajattele toisin. Tässä vaikuttaa yksikin ääni =
kaikki. Vaikea on ajatella, että Osama bin Laden on yksi meistä, osa sieluamme, jolla on
omat käsityksensä ja ajatuksensa, joilla hän luo. Olemme kuin olemmekin veljeksiä.
Ratkaisuhan olisi yksinkertainen: kun
ei olisi rajoja, ja antaisimme toisillemme mutkattomasti kaiken sen hyvän mitä haluamme
itsekin, ei olisi tarpeen sotia, varastaa, ryöstää, murhata. Semmoisia eivät KKO:t
ole. Heidän yhteiskuntansa elää pienissä klustereissa, kaupungit on havaittu ei
toimiviksi – semmoisiksihan ne ovat tulossa: täynnä pelkoa, vihaa, kateutta,
kiirettä, kilpailua.
Tutustuminen KKO-veljiemme tapoihin
antaa ajatuksille sen uuden näkökulman, erehtyneelle annetaan mahdollisuus mieltää,
miten pitkälle teot ulottuvat. Ei ole vankiloita.
Myös ruoasta Jumala kertoo, miten
itsemurhaamme itseämme syömällä myrkkyjä, myrkyttämällä luonnon. Ja sitten
kavahdamme itsemurhan tehneitä, kun samalla teemme päivittäistä itsemurhaamme
tupakoimalla, juomalla, myrkyttämällä maapallon. Entä jos joku uhkaa KKO:n henkeä?
Hän poistuu kehostaan ja siirtyy vehreämmille laitumille valitakseen taas mitä haluaa.
Maailmankaikkeus on loputon – ja
niin ovat mahdollisuutemmekin. Kun pysähtyy lukemaan mielipiteistä, jotka ovat luuloja
ja tietämättömyyttä, joutuu penkomaan sisimpäänsä ja keskustelemaan Jumalan kanssa.
Mestarit ovat yleensä iloisia ja sydämellisiä, heidän kanssaan on hyvä olla. Minä
olen tie, totuus ja elämä, sanoo Jeesus. Minä ja Isä olemme yhtä.
Joku varmaan haluaa tietää
Saatanasta. Näin naisena tässä elämässä minua hiukan naurattaa. Kuulkaa tytöt:
miehet ovat luoneet saatanan! Historian varhaisvaihe oli matriarkaalinen, sitten
siirryttiin patriarkaaliseen ja kun se tapahtui, lakattiin ilmaisemasta tunteita, se oli muka heikkouden merkki (miehet
eivät itke). Sen kauden aikana miehet keksivät paholaisen ja miespuolisen Jumalan! Valta, voima ja
”kunnia”. Ja pelko – ehkäpä Saatanaa voisi parhaiten kuvailla peloksi.
Mitä ihminen on, sen hän luo. Se,
minkä kukin itselleen valitsee, on annettava muille – jos valitsen onnellisuuden,
tee toinenkin onnelliseksi. Jos valitset varakkuuden, tee toinenkin varakkaaksi. Jos
valitset enemmän rakkautta, anna toisellekin enemmän rakkautta. Tee se vilpittömästi.
Kaiken mitä annat, saat itsellesi.
Uskon, että luettuanne kirjailijan
ja hänen vaimonsa vihkilupauksen,
avioliittoajatus ja tarkoitus mullistuu ja mullistaa – ei ole enää kyse
omistamisesta ja tottelemisesta vaan oikeasta rakkaudesta ja vapaudesta. Jumala ei
kuitenkaan ole säätänyt avioliittoa tai avoliittoa tai muutakaan. On vapaus.
Jumala kertoo, miten nykyisin yhä
enemmän kallistutaan erilaisiin yhteisöasumisiin ja kannetaan huolta vanhoista ja
vammautuneista. Hän antaa kiitosta meille. Toteutamme Hänen tahtoaan ajatusten muutosten
eli näkökulmien vaihtamisen kautta. Luomme. Näin Jumala kokee kauttamme myös luomisen
jatkuvan ja saamme apua Jumalalta. Kaikki on yhtä ja yksi on kaikki. Oli alkuaan yksi
sielu ja on yhä – ne toiset ihmiset ovat vain sielun osasia, tiivistymiä, mutta
joskus tunnemme toisen sielun, se on tuttu. Totta, olemme kokeneet samaa jonakin muuna.
Minua kiehtoi lukea, ettei korkeammin
kehittyneillä olennoilla ole kilpailua mistään ja
missään. He eivät luo urheilumuotoja (hiihdossahan tuo tuli esiin mm.) ja pelejä,
jotka opettavat lapsille, että on viihteellistä
kun joku voittaa ja joku toinen häviää. Miten paljon sponsorit voisivatkaan meidän
muiden tavoin tehdä, jos nämäkin viihteelliset rahat ja henkiset voimavarat
suunnattaisiin sinne, missä apua tarvitaan. Eikä siellä muualla avaruudessa tunneta
syyllisyyttä ja häpeää.
Muistan vavahtaneeni kerran kirkossa
lapsena, kun pappi huusi, että ”Tuomio on Jumalan”. Jumala on tästä muuten
hyvin pahoillaan, sillä Hän ei tuomitse – hän vain havainnoi. Ei ole syytä
tuomita. Olemme vielä päiväkotiasteella muihin maailmoihin verrattuna, joskin meitäkin
alempia kulttuureita on olemassa. Olentoja on yhtä monenlaisia kuin planeetallamme on
lajeja. Jotkut samannäköisiäkin. Mutta
ihmeellisintä on tämä: ei ole mitään opittavaa, tarvitsee vain muistaa, mitä todella
olemme. Olemme Jumalasta. Evoluutio e i ole suora linja – meillä on nyt
mahdollisuus luoda uudelleen muinaisten kulttuurien parhaat kokemukset ja välttää
huonoimmat. Me voimme toimia t o i s i n. Ja planeetallamme o n korkealla kehittyneitä
olentoja eikä Jumalassa ole mitään muukalaismaista. Eikä helvettiä ole.
Walschin trilogian kirjoittaminen
kesti kuusi vuotta. Tein muistiinpanoja vain sysätäkseni ne syrjään. Minun piti tehdä
teidät uteliaiksi Jumalasta: muistamaan uudelleen mitä olette. Kaikki mahdolliset
kysymykset on tehty ja niihin kirjassa vastattu. Minulle jäi pari kysymystä, mutta ei
ole tilaa niitä tähän saada. Sitä paitsi Jumala sanoi, että kaikkiin kysymyksiin
löytyy vastaus tästä kirjasta. On vain luettava uudelleen.
tuula.pelttari@pp.inet.fi
|