| Mirjam Aho
Ikuinen ihminen
T:mi
Mirjam Aho
172 sivua
”IKUINEN IHMINEN” –
MONTA KIRJAA YHDESSÄ
Yksinäisellä saarelle saa yleensä
ottaa mukaan viisi kirjaa. Oma kantamukseni keventyisi huomattavasti, sillä minulle
riittäisi yksi 172-sivuinen kirja. Se on Mirjam Ahon Ikuinen ihminen, sillä se on niin monikerroksinen,
että se on luettavana ikuinen. Hyvän kirjan tunnusmerkki on, että se antaa lukijalleen
tilaa kirjoittaa jokaisen henkilön kohdalle lisää mielikuvituksessaan.
Aho
jättää henkilöilleen tulevaisuuden, hän kertoo nopeasti vain eräästä
kurssitilanteesta, jossa kohtaavat menneisyys, nykyhetki ja jälleen jatkuva elämä. Vain
yksi henkilö joutuu tällä oppijaksollaan tekemään lopputenttinsä, mutta hänestä
tuleekin koko ryhmän voimahahmo.
Ahon
kirjaa voi lukea monella tavalla. Se alkaa mietiskelyllä, sitten muuttuu helpoksi
romaaniksi ja ottaa mukaan aivan tavallisia ihmisiä, pari jakkupukurouvaa, joilla on
silti muutakin mielessään kuin seurapiirit ja hyvin hoidetut kodit. Kolmantena on hiukan
kevyeltä tuntuva taiteilija. Hän toki tuo virkarouviin sopivasti hohtoa, trendiä!
Näin
saavutaan kesän kauneudessa matkaten vanhaan taloon, jossa pidetään nykyään niin
muodikasta henkisen kehityksen kurssia. Varsin hyväksyttävää lomanviettoa siis. Mutta
talo onkin valtava voimapaikka, kuten jokainen sinne tulija joutuu omakohtaisesti
kokemaan.
Kirjan
kansikuvassa jo näkyy talon mystisyys. Tässä juuri onkin kirjan lumous. Kaikki on niin
tavanomaista, niin siistiä ja sileää. Mutta pinta murtuu heti. Tähän hyvin
käyttäytyvään joukkoon tulee yksilöitä, joiden ympärillä ryöppyää tuska ja
ahdistus eivätkä he pysty edes kohtuulliseen itsehillintään.
Sama
kuohunta jatkuu osallistujien sisimmässä, jokaisen on punnittava elämäntapojaan ja
mielipiteitään. Talo onkin todellinen voimapaikka, sillä mahdottomilta tuntuvatkin
asiat saavat yllättävän nopean ratkaisun ja itkut kääntyvät iloiksi. Toivon enkelien
talo!
Kurssin
johtaja Linda on vahva persoonallisuus ja hän pitää joukkonsa koossa. Hän on
määrätietoinen ja henkisesti korkeasti kehittynyt, itse siis saavuttanut kurssien
käymisen päämäärän. Mutta tämä ei riitä hänellekään. Myös hän joutuu
opiskelijaksi, sillä johtoon nousee Suuri Näkymätön ja Lindan täytyy nyt nöyränä
oppia saattohoidon merkitys. Hänelle kasvaa tässä koulussa lujempi elämänusko,
jaksaminen, jaksamisen tahto.
Mirjam
Aho on myös näkijä. Kirja ilmestyi viime syksynä, jolloin ei vielä tiedetty, kuinka
luomakunta nousee kapinaan sortajiaan vastaan ja ihmisten ääretön julmuus eläimiä
kohtaan saa palkkansa. Nyt ihmiskunta pelkää eläinkuntaa, avuttomat hyväksikäytetyt
uhkaavat levittää kuolemaa ja taloudellista tuhoa kaikkialle. Luonnonvoimatkin ovat
siinä mukana tuulia myöten! Aho nosti jo syksyllä esiin nämä kauhukuvat Ovidiuksen ja
Pythagoraan sanoin. Kirjan sitaatit ovat kuin tulikirjaimin seinälle piirtyviä
varoituksia!
Tässä
ei nyt ole tarpeen laveasti kertoa kirjan tapahtumista eikä henkilöistä. Kirja on niin
ihmeellinen lukukokemus, että liiallinen selittely ei ole paikallaan. Lukija itse tapaa
kurssilaiset kunkin vuorollaan ja jokainen heistä kutsuu vierailijan luokseen. Kaikki
myös kuuluvat ryhmään ja tulevat lähelle toisiaan.
Toivon,
että Mirjam Aho vielä kertoo lisää näiden kurssilaisten kohtaloista. Aho kun kaiken
lisäksi osaa hoitaa hyvin sanojensa oikeinkirjoitusta. Se on nykyisin harvinaista
huomaavaisuutta meitä lukijoita kohtaan! Näin kirja elää ja herättää ajattelevan
mielen. Jatkoa ainakin minä jään odottamaan!
Aino Kalliomäki
Ikuinen ihminen
Mirjam
Aho
T:mi
Mirjam Aho
172 sivua
Lukija saa tutustua
erilaisiin ihmisiin eräässä kurssipaikassa. On kesä ja kaikilla on ongelmia, jotka
häiritsevät kurssilaisia. Kirjailija ratkoo innolla ja nopeudella ongelmia, jotka
kuitenkin hiukan lavennettuina olisivat saaneet ansaitsemaansa syvyyttä. Moni lukija
kuitenkin löytänee elämästään vastaavanlaisia ongelmia kuin kirjan sivuilla on.
Kunpa voisimmekin ratkoa kaikki maailman ongelmat pikaisesti, löytää taikasanat ja oikeamieliset sekä
lempeät ajatukset. Mutta kaikki alkaa aina omasta itsestä, ja sitäkin olisi maltettava
kuunnella, annettava enimmän kiihkon laantua. Sanoilla ja ajatuksilla on niin mahtava
voima, että tuskin sitä aina tajuammekaan.
Tuula Pelttari
|