Ultran elokuva-arvostelu
The Celestine Prophecy - Yhdeksän oivalluksen tie
Käsikirjoittajana ja tuottajana James
Redfield
Ohjaaja Armand Mastroianni, pääosassa Jurgen Prochnow
DVD, kesto 96 minuuttia
Kieli Englanti, tekstitys suomeksi
Elokuva perustuu James Redfieldin kirjaan Yhdeksän oivalluksen tie. Olen
lukenut aikoinani kirjan ja muistelen sen olleen suhteellisen paksun.
Pohdiskelin DVD:n kestomäärää ja muistikuviani, mahtaisiko elokuva erota
ja
miten itse kirjasta. Pääjuonihan tietenkin pysyi samana ja elokuvan
maisemat
ovat ensiluokkaisia, jos unohtaa runnellut taistelukuvaukset.
Näyttelijöinä ovat mm. Matthew Settle, Thomas Kretchmann, Sarah Wayne
Callies, Annabeth Gish, Hector Elizondo, Joaquim De Almeida ja Jurgen
Prochnow Jensenin roolissa.
Elokuvan hyvikset ja
pahikset erottuvat toisistaan selkeästi, liiankin
selkeästi. Päähenkilö joutuu opettajantyöstään syrjään ja kuin sattumalta
sopivia vaihtoehtoja alkaa ilmestyä siten, että maa nimeltä Peru alkaa
loistaa timanttina, ja mystisten rullakääröjen tutkijalla ja hamuajilla on
navat vastakkain, mutta ennen pitkää päähenkilö huomaa istuvansa
lentokoneessa matkalla Vicienten kylään Perun sademetsään.
Tapahtumien tahti on melkoinen, mutta tämä johtunee juuri kirjan ja
elokuvan
suhteuttamisesta toisiinsa. Ainakin minä huomasin toisinaan tahatonta
komiikkaa kohtauksissa, joissa pakenijan/etsijän harhaillessa etsimässä
Miguelin majaa, polulle ilmaantuu kuin seinästä mystisesti tarvittava
henkilö, jonka avulla matka saattoi jatkua ja päämäärä löytyä.
Salaperäisten, Perusta löydettyjen rullakääröjen etsinnästä kilpailtiin
kuolettavasti. Kardinaali sekä jonkun sotilasjuntan kenraali olivat
välillä
sopuisaa sakkia hamuamassa rullan arvoituksia, sitten loppumetreillä
kardinaali teki äkkikääntymyksen. Päähenkilön seikkaillessa etsimässä
salaisuuksia hän tietenkin tapasi houkuttavia naisia, jotka vain tuntuivat
pakenevan miestä, joka oli ymmällään naissukupuolen yllätyksistä. Kaikkea
tuntui tapahtuvan, mutta pyhän energian esiintyminen luonnossa ja asioiden
mystisyys oli silti palkitsevaa katsottavaa, ja katsojan sydän varmasti
koki
muutamia rauhanhalun sykäyksiä tässä kallellaan olevassa maailmassa. Uskoa
omaan itseen ripoteltiin siinä taistelujen tiimellyksessä.
Minua häiritsi
suomalaisen tekstityksen tila, toisinaan se oli paikoin
vaikeata luettavaa, kun alkuperäinen tekstitys sieppasi siitä aimo osan.
Elokuvan lopussa oli sitten esitelty ne oivallukset, jotka tarvitaan.
Ensimmäinen oivallus kertoo, miten elämme maailmassa, joka on täynnä
tarkoituksellisia yhteensattumia ja oivalluksia, toinen oivallus kertoo,
että kun yhä useampi huomaa tämän tarkoituksellisuuden, maailmankuvamme
uudistuu täysin. Maailmankaikkeutemme osoittautuu pyhäksi ja energian
täyttämäksi.
Kolmantena alleviivataan,
miten kaikki ympärillämme on jumalallista
energiaa, jonka alamme vähitellen nähdä ja käsittää. Neljänneksi
ymmärrämme,
että ihminen, joka on aina tuntenut olonsa epävarmaksi joutuessaan olemaan
erossa tästä pyhästä energiasta, on yrittänyt saada itselleen energiaa
hallitsemalla muita ja aiheuttanut näin kaikki ihmisten väliset
konfliktit.
Viidentenä on ainoa ratkaisu tilanteeseen: yhteyden luominen jumalaiseen
energiaan ja rakkauteen. Tämä laajentaa kykyämme havaita kauneutta
ympärillämme ja opettaa meidät tiedostamaan korkeamman henkisen minämme.
Kuudentena tietoisuus päästää meidät tarpeestamme hallita. Tehtävämme
näytetään meille, ja tämä osaltaan vie ihmiskunnan uudelle todellisuuden
tasolle. Seitsemänneksi tehtävämme etsintä voi vapauttaa sisäisen
intuitiomme. Jos käsitämme saamamme merkit aina myönteisesti, tämä saa
liikkeelle tehtävämme paljastaman yhteensattumien vuon. Kahdeksantena
huomataan, että kun kyllin moni meistä liittyy tähän kehitykseen antaen
energiansa muiden korkeamman minän käyttöön, aikaansaamme uuden
yhteiskunnan, jossa energiatasomme ja havaintokykymme kehittyvät
korkeammalle. Yhdeksäntenä paljastetaan, että näin olemme osa evoluution
kulkua aina alkuräjähdyksestä kehityksen huipulle. Meihin kerääntyy
sukupolvien saatossa niin paljon energiaa, että astumme lopulta
taivaaseen,
joka on silmiemme edessä.
Tuula Pelttari
|
