Ultran DVD-arviointi

Kuoleman ystävä - Embracing Death

Exploring near-death experiences
(Kuolemanrajakokemuksia tutkimassa)

Fønix-Musik 2011
Tekstitys: suomi, englanti, ruotsi, norja, tanska
76 min
25 e 

Sehän on ”elämän jälkiruoka”, uuden seikkailun alku, kaunis positiivinen kokemus, luonnollinen siirtyminen olomuodosta toiseen – parempaan. Näistä toteamuksista ei voi olla vakuuttumatta nähtyään Joakim de Grootin ja Johan Wretmanin tuottaman filmin kuolemanrajakokemuksista. Tunnin ja vartin mittaisella filmillä kuulemme useita rajalla ja rajan toisella puolella käyneiden kertomuksia kokemuksistaan. Oman merkittävän näkökulmansa aiheeseen tuovat myös lääketieteen edustajat useasta maasta, mm. Ruotsista, Hollannista ja Britanniasta. Heillä on elämäntyönsä aikana kertynyt suuri määrä välitöntä tietoa, jota he eivät ole pyyhkäisseet työpöytänsä alle vaan tutkineet ja pohtineet sitä ilman ns. virallisen tieteen ennakkoluuloja.

He ovat päätyneet esimerkiksi siihen, että ihmisen tietoisuus ei voi olla pelkkää aivotoimintaa, koska aivojen ollessa kuolleessa tilassa, potilaille kuitenkin on kertynyt uskottavia kokemuksia, joita ei voi verrata vastaaviin mielikuvituksen tuotteisiin. Se panee miettimään. Tutkijoiden mielestä tällaisella ylemmällä tietoisuudella ei ole aikaa tai paikkaa. Kvanttifysiikkakaan ei suoranaisesti näitä kokemuksia selitä mutta auttaa ymmärtämään niiden olemusta. Aivot ja mieli ovat siis erillisiä, mikä on vastoin nykytieteen käsityksiä. – Mutta tieteen tosiasiathan ovat jatkuvassa kehitys- ja muutostilassa.

Filmin kertomuksista käy selville, että useat rajalla käyneet eivät olisi halunneet palata takaisin tähän olomuotoon. NDE-kokemusten (Near Death Experience) lisäksi filmillä käsitellään muitakin aiheeseen liittyviä, virallista selitystä vaille jääneitä ilmiöitä, kuten läheisten ihmisten ja eläinten reaktioita, aiemmin poismenneiden sukulaisten vierailuja kuolevan luona ja kuolevan käyntiä läheisiään hyvästelemässä. Kellojen pysähtyminen ei ole tarua, eläinten käyttäytyminen ei ole mielikuvitusta. Mielenkiintoista on myös se, että eri kulttuureissa ja eri uskontojen opetuksista riippumatta rajakokemukset ovat samantapaisia. Valo, rakkaus ja myötätunto ovat vastaanottamassa meitä.

Asiallinen ja kiihkottomasti tehty filmi toistaa jonkin verran jo tiedossa olleita faktoja, mutta antaa myös paljon uutta, vakuuttavaa tietoa. Ja mikä mukavaa, suurin osa puheesta on ”toista kotimaista” eli ruotsalaisten kokemuksia.

Jokainen meistä tulee kohtaamaan tämän iättömyyden ja vapautumisen olotilan. Jotta turhat pelot kaikkoaisivat, tämä filmi kannattaa nähdä. Mikään ei kuole! Tämän jälkeen voimme viettää hieman iloisempia hautajaisia.
 

Heikki Juutilainen

Aloitussivulle