Ultran CD-arvostelu
Kultainen metsä
Pentti Niemi, Aarre Tarkki, Topi
Tarkki
Suomalaisen sielun maisemaa on satujen
salaperäinen metsä. Myyttiset juuremme ovat metsän tunnelmissa – halusipa
globaali eurokansalainen sen tiedostaa tai ei. Ristiriidat ja huono olo
aiheutuvat usein siitä kun ihminen ei ole juurillaan, ja silloin paluu
metsään on kuin kotiinpaluu.
Muistattehan P. Mustapään alias Martti Haavion runon
Sininen uni, johon Tapsa Rautavaara teki herkän sävelen: ”Siellä on
kultainen metsä ja metsässä kultainen puu” tai Kalevalan metsäiset runot
ja ”metsän kultaisen käkösen”. Samalta mytologiselta pohjalta kohoaa myös
Aarremusiikin tuottama CD Kultainen metsä. Mutta älä arvaa väärin, levyllä
ei ole laulelmia tai kanteleensoittoa, vaan pääasiassa
kosketinsoittimilla, kitaralla ja saksofonilla esitettyä hienoa
instrumentaalimusiikkia.
Perinteeseen tämän musiikin yhdistää ennenkaikkea sen
rauhoittava tunnelma, joka todella on kuin vaellus metsässä sille avautuen
ja sitä kuunnellen. Työryhmä Aarre Tarkki, Topi Tarkki ja Pentti Niemi on
ennenkin tehnyt terapeuttista musiikkia useamman levyllisen. Kultainen
metsä -CD:ssä kuuluukin ammattilaisten ote: melodiat, soinnutukset ja
sovitukset ovat klassisen harmonisia ja puhtaita.
Kokoelman aloittaa Hämärän piika -trilogia. Sen
ensimmäisessä osassa hiljainen saksofoni vie rauhaisalle kesäillan
kävelylle pitkin aitovieriä, ja sama tunnelma jatkuu eri instrumentein
kolmannen osan pianomelodioihin. Seuraava, lähes kymmenminuuttinen sävelmä
Aamu kotojärvellä nousee linnunlaulun myötä yön hämärästä ja pois liukuvan
usvan tavoin avaa mielen uuteen satumaiseen päivään.
Levyn nimikkosävelmältä olisi odottanut jonkinlaista
huippua mutta se kyllä jää pikkuisen pliisuksi ja monotoniseksi, mutta
nämähän ovat makuasioita. Pikkukuovin huudosta lähtee sitten liikkeelle
seuraava kappale, hieman edellisen kaltainen, mutta tämä kehittyy ja
kohoaa kuoviniityn ylle laskeutuen sille taas takaisin.
Metsänhenki-niminen kappale on jo suorastaan suomalaista sinfoniaa.
Sibeliusko tämän sävelsi vai Klami? Ei, vaan musiikkiterapeutti, NLP
master Aarre Tarkki. Tämä kappale jos mikä on nimensä veroinen. Harmi että
muuten hienon kappaleen loppu on teknisesti hiljennetty; olisi sen voinut
säveltääkin loppuun asti.
CD:n päättää jälleen lähes kymmenminuuttinen
trilogia, Ikimetsä. Siinäkin kaikuu hongiston rauhallisen varmat soinnut,
joihin vasket antavat lujuutta ja avaruutta, huuliharppu kansanomaista
läheisyyttä ja saksofoni kotoista haikeutta. Hyvä musiikki kohottaa ja
piirtää sieluun miellyttävän jälkikuvan. Tämän levyn taiteellinen ja
terapeuttinen vaikutus on todellinen.
Heikki Juutilainen
|
