Ultran kirja-arviointi

Deepak Chopra
Buddha 

Sammakko, 2009
301 sivua
25 e

Jokainen normaaliin uskonnonopetukseen osallistunut, tietää pääpiirteittään Buddhan tarinan prinssi Siddharthasta, joka saavutti valaistumisen tilan ihmiselämänsä aikana. Deepak Chopra, joka on pitkään toiminut New Agen äänitorvena, yhdistäen idän- ja lännen uskonnollisia traditioita, on pukenut tuon hahmon lihaksi ja vereksi, tarjoten lukijoilleen mahdollisuuden kurkistaa myös Buddhan inhimillistä puolta: hänen sisäisiä kamppailujaan demonejaan ja omia varjojaan vastaan. Nämä pimeyden persoonallistumat ovat universaaleja kompastuskiviä, joiden kanssa jokainen henkisen tien kulkija joutuu kamppailemaan. Löytääksemme valon, meidän on ensin kohdattava pimeys.
     Tähän asti self-help kirjoistaan tuttu Chopra on lähtenyt fiktion tielle, sillä omien sanojensa mukaan fiktio on faktaa parempi tapa kertoa totuus.
     Deepak Chopran romaani kertoo nuoresta prinssistä, joka hylkäsi perheensä, perintönsä sekä kaiken maallisen löytääkseen todellisen kutsumuksensa. Prinssi Siddhartan matkallaan valaistuneeksi Buddhaksi paljastamat totuudet elävät vielä tänäkin päivänä kaikkialla maailmassa. Nykyisin Buddha symboloi rauhaa ja harmoniaa, vaikka hänen lumoavan myrskyisä elämänsä olikin täynnä rakkautta ja intohimoa sekä murhia ja menetyksiä. Chopran kuvailemana Buddhan taival aineellisen maailman kivikoista ylös henkisen maailman huipulle on mukaansatempaava ja inspiroiva, mutta myös hyvin opettavainen: fiktiivinen tarina vie jokaisen lukijan lähemmäksi niin itsensä kuin koko elämänkin ymmärtämistä.
     Chopra kuvaa Buddhaa hyvin tavalliseksi ja inhimilliseksi, joskin hyväsydämiseksi ihmiseksi, joka vietti lapsuutensa, nuoruutensa ja varhaisaikuisuutensa pimeydessä ja illuusiossa. Siddhartalla illuusio ja pimeys oli muiden ihmisten kaltoin sisäistä - mutta hänen isänsä suojauksen vuoksi myös ulkoista. Ylisuojeleva isä sulki totaalisesti Siddhartan silmät kaikelta kärsimykseltä ja elämän valitettavilta tosiasioilta: köyhyydeltä, sairaudelta, vanhuudelta, jne. Ehkä juuri siksi munkki Gautaman taistelut demoniensa kanssa olivat niin voimalliset. Buddha tarjoaa erityisen tilaisuuden tarkastella yhden miehen matkaa valaistumiseen ja Chopran yksityiskohtainen kertomus on kuin henkisen kasvun kartta.
     Kuten jo totesin, tarina itsessään on tuttu ja yllätyksetön, ja Chopran tuli kirjoittaessaan pysytellä sen historiallisesti tunnetuissa raameissa. Lisäämällä faktoihin draaman ja dialogin, Chopra herätti Buddhan hahmon henkiin, välittäen taitavasti selvän viestin siitä, että Buddhakin oli loppujen lopuksi ”vain” tavallinen ihminen, joka kärsi suunnattomasti elämänsä eri vaiheissa. Saavuttamalla valaistumisen Buddha todisti sen olevan mahdollista jokaiselle ihmiselle.

Kirjan henkilökuvaukset ovat äärimmäisen tarkkoja ja yksityiskohtaisia, Chopran avatessa jokaisen hahmon sisäistä maailmaa kirkkaasti. Alussa Chopra maalailee historiallista aikakautta omalaatuisine tapoineen ja ajatusmaailmoineen lähinnä tarinassa esiintyvien muiden henkilöiden kautta. Siddhartan kasvaessa Chopra siirtyy kuvaamaan tämän sisäisiä konflikteja. Kirja on jaettu kolmeen osaan: ensimmäisessä kuvataan Siddhartan lapsuutta palatsissa, ilman äitiä, ylisuojelevan soturi-isän huomassa. Vaikka kaikenlainen negatiivinen ja paha on täysin kielletty Siddhartan silmiltä, elämä palatsin muurien sisäpuolella on täynnä murhia, valtataisteluja, alistamista, jne. Ehkä nämä egojen leikkikenttää varjostavat himot ja pelot juuri tarjoavatkin nuorelle prinssille sysäyksen etsiä myöhemmin jotakin muuta.
     Kirjan toisessa osassa jo perheellinen prinssi järkyttyy syvästi tutustuessaan hänelle aiemmin tuntemattomiin käsitteisiin kärsimyksestä, vanhuudesta ja ruumiin rappeutumisesta, päättäen ryhtyä munkiksi. Tämä kirjan osa on täynnä yksityiskohtaisia kuvauksia munkki Gautaman loppumattomista yrityksistä kieltää kehonsa, rääkätä se äärirajoilleen sekä hurjista demonien kanssa käydyistä kamppailuista. Chopra kuvaa onnistuneesti, kuinka henkinen etsiminen voi muuttua liian fanaattiseksi sekä mihin se voi pahimmillaan johtaa. Tarinan synkimmästä osasta pilkottaa kuitenkin jo tuolloin ajoittaista toivoa pimeyden kukistamisesta.
     Kirjan kolmas osa keskittyy valaistuneeseen Buddhaan: kuinka valaistuminen saavutettiin yhdessä yössä vain ja ainoastaan antautumalla, ja millaista oli prinssin loppuelämä valaistuneena olentona.
     Chopra kertoo Buddhan tarinan niin yksityiskohtaisesti, että voisi kuvitella hänen olleen itse paikanpäällä seuraamassa historian yhtä mukaansatempaavinta tarinaa. Kuka tietää? Onhan täysin mahdollista, että Chopra kanavoi korkeinta minäänsä kirjoittaen omasta menneisyydestään tuon ajan munkkiveljenä tai jopa Siddhartan lapsuuden ystävänä palatsissa.
     Vaikka tarina onkin fiktion muodossa, se on täynnä opetusta inhimillisyyden perusrakenteista, henkisen etsimisen työkaluista, matkasta omaan itseen, mitä jokaisen tulee matkallaan voittaa, tietoisuuden laajentumisesta ja lopulta valaistumisesta. Chopra rohkaisee rivien välistä jokaista lukijaa jatkamaan valaistumiseen johtavalla tiellä.

Anna Kauppila

Kustantajan esittely:

Deepak Chopran romaani kertoo nuoresta prinssistä, joka hylkäsi perintönsä löytääkseen todellisen kutsumuksensa. Prinssi Siddhartan matka valaistuneeksi Buddhaksi muutti historian kulun ikuisiksi ajoiksi, ja hänen paljastamansa totuudet elävät tänäkin päivänä kaikkialla maailmassa. Buddha symboloi nykyisin rauhaa ja harmoniaa, vaikka hänen lumoava mutta myrskyisä elämänsä oli täynnä rakkautta ja intohimoa, murhia ja menetyksiä. Buddhan taival aineellisen maailman kivikoista ylös henkisen maailman huipulle on mukaansatempaava ja inspiroiva tarina, joka vie lukijan lähemmäs elämän ja itsensä ymmärrystä.

Buddha on tarinankerrontaa parhaimmillaan. Kirjaa oli mahdotonta laskea käsistään. Tuntuu kuin olisin tavannut Buddhan henkilökohtaisesti ja kuin hän eläisi kaikissa meissä, jotka etsimme omaa suuruuttamme. Chopran teos on tuleva klassikko.
– Wayne Dyer, psykologi ja teoksen The Power of Intention kirjoittaja
 

Aloitussivulle