 |
Ultran kirja-arvostelu
Brida Paulo Coelho
Unenomaisen runollisen Alkemistin jälkeen 1990 kirjoitettu Brida vie lukijan maagiseen maisemaan Irlannin metsiin, rannoille ja olutpubeihin. Tämä on Coelhon ensimmäinen kirja, jossa hän yrittää selvittää myös naisen henkisyyden ja seksuaalisuuden salaperäistä yhdistelmää; tosin useassa saman tekijän myöhemmin kirjoittamassa kirjassa se alkaa olla moneen kertaan käsitelty alue. Bridan pintatarina ei sinällään ole kummoinen, mutta Coelholla onkin mainio tapa kirjoittaa helppolukuisten rivien väliin merkityksellisiä sanoja. ”Pysyttele kaiken aikaa näkyvän ja näkymättömän välisellä sillalla”, opastaa Wicca oppilastaan, ja tuota ohjetta myös kirjailija noudattaa tekstiä rakentaessaan. Välillä hän antaa eroottisia viestejä, välillä seuraamme päähenkilöä tämän uniin, toisille tietoisuuden tasoille tai noitavainojen aikaiseen hahmoon. Kirjan juoni tiivistyy ”yhteen magian suurimmista salaisuuksista”: toisen puoliskon etsintään, johon kirjoittaja sanoo koko ihmisen maanpäällisen elämän kiteytyvän. Coelho käyttää intuitiivisia lahjojaan sujuvasti, hän näyttää saavan oivalluksia kaikesta mahdollisesta, vaikka vanhoista vaatteista. Kirjoittaja nostaa esiin lukemattomia ajatuksia, kuljettaa niitä hetken eteenpäin ja sitten poistuu vaivihkaa jättäen ne hautumaan lukijan mieleen, tietoiseen tai tiedostamattomaan. ”Ihmisen jokainen päivä on pimeää yötä. Kukaan ei tiedä, mitä hetken kuluttua tapahtuu, ja siitä huolimatta ihmiset jatkavat matkaa. He jatkavat matkaa siksi että he luottavat. Siksi että heillä on usko. – Tai ehkä siksi, että he eivät näe seuraavaan hetkeen kätkeytyvää salaisuutta.” Kirjaa kannattaa lukea hitaasti kypsytellen, niin siitä saa ehkä enemmän irti kuin kerta-ahmaisulla. Romaani esittelee hieman kliseemäisesti wicca-uskon rituaaleja ja pyrkimyksiä; heti alussa jo päähenkilö-Wiccan nimivalinta töksähtää. Tarottien ja noitatanssien kuvaukset eivät herätä kovin syviä tuntoja, saati monet rituaalit, joita ”pitää tehdä” vaikka vapautumista ollaankin hakemassa. Kirjan alkupuolisko pitää yllä lupausta antoisasta kokonaisuudesta, mutta puolenvälin jälkeen alkaa yhä enemmän huomata kirjoittajan rakennuspuita, samat asiat toistuvat ja alun lupaama kasvu jää tulematta. Mutta, kuten tietäjä neuvoo: ”Tärkeintä on luottaa jokaisen ihmisen omaan kykyyn opettaa itseään.” Mainoslauseet ”Kansainvälinen bestseller” ja ”100 miljoonaa myytyä kirjaa” kertovat siitä, kuinka valtava jano maailmassa on tämän tyyppiseen helposti omaksuttavaan opastukseen itsetuntemuksen ja henkisen vapautumisen tielle. Coelho saattaa olla populisti, mutta – kuten hän kirjoittaa – ”jos pystyy esittämään kysymyksen, sen täytyy johtua siitä, että toisesta maailmankaikkeudesta löytyy vastaus”!
Heikki Juutilainen
|
|
|
Vasta nyt suomeksi ilmestyvän Coelhon kolmannen
romaanin päähenkilöt ovat Brida, nuori irlantilaisnainen joka etsii
itseään ja henkisyyttään, Wicca, nainen joka opettaa Bridalle
pakanatraditioiden rituaaleja, sekä tietäjä, metsiä samoava mies joka
johdattelee oppilastaan löytämään itsestään mysteerin ja hyväksymään sen.
Mukavan houkutteleva asetelma heti alkuun.