Ultran kirja-arvostelu |
|
Aaveriekkoja Pentti Harjumaa Pienkustanne 1994 2. painos 2005 233 s.
Pentti Harjumaan kokoelma sisältää lappilaisille sattuneita selittämättömiä kokemuksia ja pohjoisia kummitustarinoita. Lappi ja sen oudot tapahtumat lumoavat lukijan kirjan sivuilla. Kolmisivuinen esipuhe on lyhyt, kattava ja se antaa laajan kehyksen tarinoille. Myytit ja mysteerit houkuttavat luokseen. Esipuhe palauttaa lukijan kuin alkujuurille siihen perustaan, joka on tuntematon. ”Ihminen on kaiken edessä lopulta kuin kasa luuloja ja uskomuksia ja unia”, kirjottaa Harjumaa. Tarinoita on kirjassa satoja. Ne on ryhmitelty kahdeksaan lukuun. Lapissa maahiset ja luonnonhenget puhuttelevat ihmistä kaiketi useammin kuin etelän kaupungeissa asuvia. Ehkä se on tilakysymys: maiseman avaruus sijoittuu ihmisen sisään ja ihminen itse avartuu. Etiäiset, haamuporot ja kultamiehet kuuluvat tietysti Lappiin. Enkelin siivet hipaisevat meitä myös muualla ja selvänäköisyyskin on kansainvälistä. Karvaselän kämpän kummitus on ilmaissut itseään niin usein, että se on saanut oman lukunsa. Kirja kannattaa ottaa esille viimeistään silloin kun on unohtanut, että on olemassa paljon muitakin ulottuvuuksia kuin mitä nykyajan kiireinen ja järjellä kyllästetty elämänmeno tarjoaa. Ovatko tarinat totta vai tarua ei ole mielestäni olennaista mutta sen saa lukija päättää itse. Tarinat on kerrottu hyvin ja selkeästi. Olipa tapahtunut mitan outoja tahansa, teksti ei liioittele, kummeksu tai mitenkään osoita kokemusten tarvitseva puolusteluja. Ne ovat olemassa luonnollisella tavalla. Luonto on aistittavissa kirjan sivuilla. Ihmisen pienuus kaiken käsittämättömän edessä avautuu tarinoissa vahvana ja armollisena. Kummituksilla on joskus taipumusta myös leikkimielisyyteen. Lapin tuntureilla riekkoa pidetään elämänlintuna ja viestintuojana. Harjumaan kirja on täynnä pieniä aarteita ja viestejä. Suosittelen lämpimästi, lahjaksi itselle tai ystävälle. Anne Jokinen
|